Jaahas taas on aikaa kulunut, nyt on lääkkeitä kokeiltu että auttaako raivareihin ei auttanut eka lääke mitä kokeiltiin sivu vaikutuksia tuli joten lopetettiin. Ja toista lääkettä koitettu ja nyt ainakin vaikuttaa että auttaa raivarit on vähentyneet.
Joulu meni hyvin lahjoja tuli, aattona oltiin mun vanhempien luona kyläilemässä ja illaksi tultiin kotiin saunomaan ja odotettiin että joulupukki tuli käymään. =)

Aatto oli rauhallinen ja jännittävä lapset jännitti  kovasti mitä saavat lahjaksi, jokainen oli tyytyväinen lahjoihinsa.

Joulupäivän itse tulin kipeäksi iski järkyttävä flunssa ja kuume nousi 39´C joten huilailin kolmisen päivää ja pari päivää nukuin tyystin, ja mies hoiteli lapsukaisia kun sairastin.

Se on aika jännä juttu niin kauan kun olin sängyn pohjalla enkä pahemmin ollut pytyssä touhuamassa niin, lapsista ei kukaan (pienimmistä isommat ei muuten kaan pahemmin killu jalassa =)  ) tullu kysymään mitään saati pytämään syötävää.

Mutta kun aloin olemaan terveempi ja tekemään jotain niin silloin kyllä alkoi äiti mä haluun mehua, äiti mulla on nälkä. silloin kun olin kipeä niin hyvin osasivat pyytää isiltä kaikki tarvittavat. =)
Niinhän ne lapsukaiset huomaa että kun äiti jaksaa touhuta niin voi taas olla äitin kimpussa ja isi saa olla rauhassa.

joulun pyhät meni sairastellessa niin minä kuin leevikin hän sai saman flunssan ja korvatulehduksen sen seurauksena, ja tietty korkean kuumeen onneksi sai lääkkeen niin menee nopeasti ainakin toivottavasti ohi.

Nyt sitten odotellaan uutta vuotta raketeita ei tänä vuonna hommata koska viime vuonna Sofia ja Leevi saivat äänistä kauhen kiukku/pelko kohtauksen, joten tyydytään katselemaan ikkunasta raketteja.


Ja tietenki syödään nakkeja ja perunasalaattia, ja muita herkkuja lasten kanssa nauttien vuoden viimeisestä päivästä. =)


Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!

-Riitta- 

Tervehdys!

sitten olisi hiukan rauhalisempaa vaihteeksi ollut, terapiassa käyty josta leevi tykkää tosi paljon..

Leevi tykkää kovasti olla tuossa keinussa, kun saa kovat vauhdit. Pallomereenkin nyt meni ihan itse, välillä ei suostu menemään lainkaan.
Tuo aika on raskas leeville touhuu niin paljon että nälkä iskee ja uni tulee, joten hyvin syö terapioiden jälkeen ja kun maha on täynnä niin melkeimpä nukkuu pienet päiväunet. =)


Tänään oli myös päiväkodin joulujuhlat Leevi suostui menemään juhliin hienosti kun vain päästiin sinne, kiukku tuli pihalla mutta kun se meni ohi niin oli reippaasti mukan.

Se oli aivan ihanaa sillä Leevi ei ole ollut joulujuhlissa kertaakaan koko päiväkoti aikan ja nyt oli koko tunnin kiltisti, vaikka välillä lähtikin kuljeksimaan niin   se  ei haitannut. Ja mikä parasta sai kerto joulupukille että toivoo joululahjaksi Bemari. =)

Leevi katso ensin hieman kauempaa joulupukkia ennen kuin uskalsi mennä lähemmäs katsomaan.

Kaikin puolin oli aivan ihanat juhlat onnistui todella hyvin, olen suunnattoman onnelinnen että päästiin viettämään päiväkodin viimeiset joulujuhlat.
Vaikka toisaalta haikeaa kun "lapsuusaika" vaihtuu koululaisen aikaan, niin se aika menee, uusia haasteita kohti mennään paljon on vielä oppimista Leevillä.

Ihana nähdä mitä kaikkea vielä tulee oppimaan, nyt jo aika hyvin pukee itse ja riisuu myös. Kovasti myös yritystä on kirjoittamiselle, osaa kirjoittaa oman nimensä =)

Ja kova poika laskemaan niin plus/miinus laskua laskee hienosti, kun on vain lasku valmiina niin osaa sanoa esim. 4+2=6  ja 5-3=2   kyllä on hienoa kun tuntee numerot.

Vielä on oppimista kaupassa käymisessä että se sujuisi ilman raivaria kun ollaan kassalla, mutta pienin askelin harjoitellaan kaupassa käyntiä vaikka raisareita tuleekin kassalla niin jossain vaiheessa vielä onnistutaan koko reissu ilman kiukkua. =)








Tässä oli taas hieman kuulumisia  palataan taas.


-Riitta-

Tapaaminen takana ja se meni tosi hyvin oli aivan ihanaa, muuten arki mennyt samaan tahtii siirtymät tosi haastavia.
Vaatteet pitää nykyään laittaa väkisin päälle ja ottaa pois, riisutessa iskee raivari oikein kunnolla joka kestää 45min. siinä tulee hiki niin itelle kuin leeville.
Ja hermoja koitellaa paljon, mutta hyvin olen pitänyt hermot kurissa siinä tilanteessa vaikka itku on meinannut tulla ja on tehnyt mieli antaa periksi ja päästää leevi pois kiinnipidosta.

Kummasti sitä sitä vaan jaksaa pinnistää ja pitää pintansa eikä anna periksi sillä hetkellä lainkaan.

Tänään on ollut hyvä päivä ei ole kauheita raivareita tullut ja hellyttävä on ollut, lauloi ihan itse jumalan kämmenellä. Voi sitä onnellisuuden määrää kun osasi laulaa koko laulun, on tykästynyt siihen kun ovat päiväkodissa laulaneet näin joulun aikana.
Kovasti on alkanut yrittää pukemaan vaatteita päälle, jopa onnistunutkin housut ilman apua laittamaan =)

Jes se on niin ihana nähdä kun osaa pukea ja jopa yriystä jopa pestä itseään, siinä kyllä tarvitsee apua kun ei osaa vielä. Mutta hyvä alku on jo ja se yrittämisen into mikä Leevillä on niin se on valtava eikä lannistu jos ei heti onnistu.
Ollaan myös päästy kokeilemaan pyrällä ajoa tavallisella pyörällä jossa on teleskooppi apupyörät, hyvin on lähtenyt harjoitukset käyntiin ja mielellään polkee sillä vielä pitää harjoitella jarruttamista.

Kovasti lapsukaiset jo odottaa joulua ja sitä että pääsevät nauttimaan joulun herkuista ja perheen yhteisestä ajasta, se on niin ihana tunne kun kaikki ovat yhdessä ja nauttii ihanasta rauhallisuuden tunteesta.

Yhteisestä telkkarin katsomisesta lapsukaiset kainalossa, illalla onkin tyytyväisen näköiset lapset sängyssä.

On myös ihana huomata miten kaikki tykkää leipoa joulu leivonnaisia ja ruuan tekemisestä, ihmeen hyvin jo jopa siivoavat jäljet leipomisen jälkeen, Kun alkuun lähtivät leikkimään siinä vaiheessa kun piti siivota. =)

Kyllä tämä joulu odotus on sellaista jännityksen aikaa, sitä lievitetään sillä että ovat askarrelleet joulukortteja iloinen puheen pulputus säestäen.


-Riitta-

Nyt on rahallinen hetki joten kerron  kuulumisia, täsä on ollut tasaisen haastavaa aikaa elikkä on saanu matssata joka päivä ja haastavaa aika kestää vielä sellaset pari viikkoa ennen kuin taas tasottuu..
viime vuonna oli myös samoihin aikoihin haastava vaihe, paitsi että nyt on paljon haastavampi/ raskaampi kun on kasvanut..
Sitä ajatteli että kun muksut kasvaa niin haasteet helpottuu ja arki myös mutta meillä se ei ainakaan pidä paikkansa ainakaan vielä.

Saa nähdä helpottuuko tämä tästä lainkaan, onneksi tapaan kohtalo toverin niin saa vaihtaa kuulumisia ja voi kysellä miten he on selvinneet ajasta.

Välillä on turhauttavaa kun ei oikein tiedä miten selviää kaikesta, ja helpottuuko arki yhtään vai pysyykö samana.
Kun ei ole ketään sellaista jolta voisi kysellä paitsi nyt kun tapaan  kohtalo toverin niin se on ja on ollut samassa stilanteessa niin pytyy kertomaan omia tuntemuksia miten on mennyt ja selvitty..

Sitä odotan innolla koska pystyy puhumaan asioista sellaisen kanssa joka osaa samaistua tilanteeseen ihan erillä tavalla mitä sellainen joka ei ole kokenut vastaavaa.

Vaikka on nekin ihanat ystävät ja kaverit aivan korvaamaton tuki joille voin puhua asioista suoraan ja tunteista myös, niistä olen kiitollinen ne auttavat huonoina päivinä jaksamaan taas eteen päin.

Me saadaan Leeville lausekansio jota päästään käyttämään kun vaan saadaan se nyt meillä on kokeilussa sellaiset "taulut" joilla harjoitellaan, nyt on hyvin alkanut harjoittelut ja leevi kovin opettelee lauseiden kertomista.  =)

Jospa se kansion myötä arki helpottuu kun Leevi tulee paremmin ymmärretyksi eikä raivareita tulisi niin helposti.

tässä taas oli hieman kuulumisia palaillaan taas.



                          -Riitta-

TUNTEIDEN VUORISTORATA

Tänään olen saanut huomata miten ihanaa on omistaa sisaruksia ja niiden ihania lapsia, ystäviä ja ihanat vanhemmat.

Se on aivan ihanaa kun näkee ystäviä, sisruksia ja vanhempia se tunne mikä tulee heidät tavatessa ja uskomaton voima minkä saa jotta jaksaa taas arkea pyörittää.

nyttenkin on ollut pari viikkoa ihan järkyttävää aikaa, että on tuntunut miten siitä selviää koska joka päivä raivareita ollut ja tavaroita lennellyt.

on niitä ihania hetkiäkin ollut kun on saanut iloita uusista taidoista kuten se että Sofia on oppinut laittamaan kengät jalkaan ilman apua.
Leevi on ollut koko 30min. nukketeatteria katsomassa, istuen kauniisti eikä kiukunnut yhtään silloin oli onnen kyyneleet koska en osannut odottaa että leevi istuisi koko näytöksen paikallaan ja hiljaa (lukuun ottamatta naurua) yleensä eevin saa istumaan max 5min. paikallaan.

Ja se että oppivat pikku hiljaa kirjaimia ja lukemaan, kuten myös vaatetukset vessassa käynnit kun välillä onnistuu.

Samalla sitä katsoo netan jokaista liikettä, tekemisiä, käytöstä yms. "pelkäen" että mitä jos hänessäkin on jotain. Joskus sitä tuntuukin että samoja juttuja löytyy, mutta toivon että se on sitä uhmaa ja malli oppimista sillä kuitenin muuten hän on kehittynyt ihan normaalisti ja touhuu kuin muutkin 3-vuotiaat.

On  sitä tullut monta kertaa itkettyä kun ajatukset lähtee laukkaamaan nooihin asioihin, varsinkin kun on huono päivä ja on saanut taistella joka asiasta ja joutunu pitämään houldin otetta leevillä ja sofialla.
Niin silloin se epätoivo ja suru saa vallan, itkuttaa ihan hirveesti mutta itku helpottaa ja sitä puskee eteen päin vaikka rankkaa välillä on.
Se mietityttää eniten että jos niin sattuisi käymään että netallakin olisi jotain niin miten sitä sitten jaksaa arjessa?
Vaikka kyllä sitä jaksaa ja pärjää arjessa, silloin tietty saa apuja jos tarvii.

Onneksi on ne ihanat ystävät joiden kanssa tapaan ja ne pienet hengähdys hetket mistä koita pitää kiinni, että saan voimia ja unohtaa hetkeksi ne asiat jotka mietityttää.

Olen myös kiitollinen niille jotka tukevat, kuuntelevat ja kannustavat niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ne ovat suuri voimavara ja apu minulle.

Tässä tuli nyt hieman kerrottua omista tunteista ja mietteistä.


-Riitta-

Taas on aikaa kulunut, on ollut kiireitä itse olen ollut työharjoittelussa ja nyt harjoittelu on ohi.
Harjoittelu sujui hyvin vaikka haastavia päiviä ollut, syyslomakin on ehditty viettää ja arki alkanut todella rytinällä..

Sitä on tullut hermoja koiteltua sillä vaatteet on saanut laittaa väkisin päälle, ja sitten on lentänyt niin haarukat,lautaset (niin tyhjinä kuin ruuan kanssa) ja puhelin ihmeen kestävä kännykkä kun ei olle mennyt rikki eikä edes näyttö ole menny rikki. Vaikka muutamaan otteeseen on lentänyt niin että kuoret ja akku on lähtenyt irti.
kaikkia keinoja on koitettu eikä tunnu auttavan muu kuin koittaa antaa olla ihan itsekseen jos vain pystyy sekä estää ettei saa lyötyä tai heitellä tavaroita.
Yhden kanssa onnistuu, mutta kun kaikilla erityis lapsilla on pahaa aikaa ja kahta pitää pitää kiinni ettei loukkaa itseään/muita niin on hankalaa.
Ja yleensä ne raivarit tulee juuri silloin pahana ja samaan aikaan kun olen yksin ja mies töissä, niin silloin ei naurata.

Sofialla on takapakki vaihe raivarit hurjia, jumittuu asioihin eikä wc käynnit onnistu jollei muistuta tai sano että nyt vessaan. Jos ei muistuta ta käske mennä wc:n niin housuihin tulee, Leevi puolestaan on onnistunut käymään pytyllä muutaman kerran onnistuneesti.
Ja vaatteitakin yrittää hienosti itse laittaa kun vaan jaksaa vaatia vaikka hiukan auttamista tarviikin.

Odotettavissa onkin haastava marraskuu, sillä se on aina ollut haastava vaihe molemmilla ja joulukuu on hieman helpompi.

Kovasti odotan että päästään tikoteekkiin hakemaan lausekansiota niin päästään Leevin kanssa opettelemaan lauseen muodostamista kuvilla.. =)

Saa nähdä miten se tulee onnistumaan ja miten kiinnostunut Leevi on itse lauseiden tekemiseen.

Siirtymät ovat molemmilla haastavia leevillä uiminen on hirveetä, pikemminkin uimisesta pois lähteminen ja suihkussa käyminen.

Leevi pitää ottaa altaasta väkisin pois kun uinti loppuu, jolloin alkaa hillitön huuto ja pureminen kunnes saadaan vaatteet päälle kutakuinkin suhteellisen hyvin, ja autoon saaminen on välillä työn ja tuskan takana että saadaan leevi turvavöihin.


Jospa saadaan vinkkejä miten helpottaa noita tilanteita, kun päästään kuntoutusjaksolle ne on niin ihania jaksoja että odotan innolla että päästään sinne.

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan että ehtii nukkua ennen leevin heräämistä.

Koitan taas kirjoitella kuulumisia useammin.

-Riitta-

Syksy voisi alkaa kunnolla, niin arki rauhoittuu taas hieman. Nyt on haastavaa aikaa ollut jonkun aikaa, tämä aamu oli raskas sitä sai jo heti aamusta asti taistella.
Ja kun piti lähteä päiväkotiin niin silloin rämähti kunnolla, piti laittaa väkisin kengät jalkaan ja oli pakko viedä autolla Leevi ja netta kun muuten ei olisi tullut matkasta mitään.
Itkukin melkein tuli jo aamulla mutta oli pakko koota itsensä että sai leevin vietyä autoon, sain kuitenkin leevin kannettua autoon ja väkisin oli laitettava penkkiin istumaan ja turvavyöt kiinni.
Mutta en uskaltanut heti lähteä koska Leevi potki, löi, sylki ja puri, joten ei auttanut muu kuin pitää kiinni jätkästä sellaset 20 min. että oli sen verran rauhoittunut että uskalsin ajaa 500m päiväkotiin.

Onneksi matka meni suhteellisen hyvin, päiväkodin pihalle päästyä oli pakko kantaa väkisin leevi sisälle,ja sisällä mennä istumaan päälle koska potki,puri,löi ja sylki..

Hetken istuin päällä että avustaja auttoi nettan metsäreetkelle toisten aikuisten kanssa ja sitten kannoimme yhdessä leevin omaan sänkyyn rauhoittumaan, joten raivari kesti kaiken kaikkiaan 45min.
tunteet tuli pintaan kun lähdin kotiin ajelemaan kotiin.

saa nähdä jatkuuko päivä samanlaisena koko päivän, jos jatkuu niin kyllä sitä on väsynyt illalla ja varmasti itku tulee toistamiseen, välillä sitä miettii miten sitä on jaksanu kaikki haastavat päivät.

Ja toisaalta pelottaa tuleva että miten sitä jaksaa vielä kaikki haastavat päivät, onneksi on ihana tukiverkko ympärillä jotka autaa ja kannustaa kun sitä tarvitsen.

ainaki on yksi raivari viety loppuun enkä luovuttanut, joten jospa kohta alkaisi hyvä kausi.


-Riitta-

Sitä on tullut mietittyä että oppiiko Sofia ikinä lukemaan, miten hän tulee pärjäämään tulevaisuudessa.
Voiko sofia ikinä asua yksin  vai asuuko hän kotona vai jossain asuntolassa.. Samaa mietin Leevin kohdalla, entä miten he tulevat ymmärretyksi joskus tulevaisuudessa??
Tiedän ettei "saisi" ajatella vielä noin pitkälle, mutta noita asioita tulee väkisinkin mietittyä.
Ja mitä lukemiseen tulee niin se ei haittaa vaikkei ikinä oppisi kunnolla lukemaan kunhan oppii lukemaan arkiset asiat kuten, vehnäjauho,sokeri yms. ja tietenkin kello olisi hyvä ainakin jollain tapaa osata.
paljon on sellaisia asioita mitä miettii ja jotku asiat huolestuttaa, onneksi nykyään on apukeinoja arkeen kuten voi tehdä kuvallisen kauppalapun että osaa ostaa oikeat ruuat jos ei osaa lukea.
Sitä on ajatellut että mitä vanhemmaksi sofia ja Leevi kasvaa niin asiat helpottuu, mutta ei se ihan niin menekkään. Toki jotku asiat helpottuvat ja alkaa sujumaan hyvinkin, vaikka sitten onkin uusia haasteita edessä päin.
Sitä pitäisi koittaa luottaa siihen että kyllä he pärjäävät, mutta kun sitä on autanut ja tehnyt kaikkia heidän puolesta ja auttanut niin sitten kun tulee se vaihe että pitää pärjätä niin mitä sitten??

Sitä pitää koittaa itse oppia että vaatii heitä tekemään arki juttuja itse eikä tee valmiiksi vaikka helpommalla pääsee kun tekee ite.

Sitä pitää ruveta koittamaan käydä kaupassa ja antaa heidän "lukea" kauppalapusta mitä pitää ostaa niin jospa se siitä lähtee.
Vaikka se tulee olemaan kaaosta kun lähtee kauppaan ja varmasti raivareita tulee varmasti niin silti koittaa tehdä, vaikka ihmiset katsoo ja ihmettelee (se siinä on niin turhauttavaa ja saa välillä kyyneleet silmiin kaupassa) kun tilanteita tulee että kiukkuaa paljon.


Se on juuri tehnyt sen ettei mielellään lähde kauppaan kun ihmiset tuijottaa haastavassa tilanteessa..
Jospa sitä pikku hiljaa uskaltaisi mennä isompaan kauppaan koska lähikaupassa ostokset on onnistunut tosi hyvin ilman kiukkua.  =)

Vaikka sen tietää itse miten pitäisi tehdä niin eisitä aina vaan uskalla tehdä ja kokeilla kun "pelkää" niitä tilanteita.
Se on haasteellista lähteä monen erityislapsen kanssa samaan aikaan kauppareissulle, kun yks kaks joku saa päähänsä lähteä johonkin hakemaan jotain tai sitten suuttuu jostain ja lähtee juoksemaan toiseen päähän kauppaa silloin ei naurata yhtään.

Jospa sitä nyt ottaisi tavoitteeksi että käy kerran viikossa kaupassa heidän kanssa niin että saavat hakea tavarat hyllyistä ja lopuksi saisivat palkinnoksi karkkia,  kun on mennyt kauppa reissu hyvin.


vaikeammaksi sen menee mitä kauemmin sitä pitkittää, ehkä suurin haaste se on itselle että vaan aloittaa sen kokeilun.
Sitä vaan itse pelkää eniten niitä hetkiä ja kun ne menee hyvin niin silloin tajuaa sen, että he kasvavat ja joskus tulee se hetki ettei he enää tarvi äitiä joka asiassa..
Se on sitä luopumisen tuskaa mikä tulee itselle, mutta sitä pitää joskus päästää irti ja antaa heidä koittaa pärjätä.

Onneksi he ovat vielä pieniä ja ovat vielä mun hoivissa monta vuotta =)


-Riitta- 

Sitten olis päiväkoti alkanut, Leevillä onki ollut totuttelemista kun kasi ollut kipsissä ja Netta aloitti myös päiväkodin.
Eka viikko oli haasteellinen kun Leevi ei ymmärtänyt miksi Netta on nyt päiväkodissa, kun hän on saanut olla yksin siellä tähän asti. Eikä ole saanut leikkiä niin kuin ennen koska käsi ollut kipsissä, eka siikko meni kuitenkin yllättävän hyvin vaikka leevin kanssa piti matsata ennen kuin pystyin lähtemään päiväkodista.
Piti katsoa että avustaja sai leevin hyvin rauhoituspaikkaan, eikä kovasti ainakaan jäänyt lyömään avustajaa.
Nettakin jäi yllättävän hyvin sinne ei pahemmin itkua tullut muuta kuin ensimmäisinä päivinä, nyt menee jo reippaana tyttönä muiden kanssa leikkimään. =)
Nyt helpottaa jo kun Leevi sai kipsin pois kädestä niin päästään ulos vaikka sataa, se on suuri helpotus niin ei tarvi miettiä voiko mennä ulos ja päästään kävellen päiväkotiin.
Jos hiukankin näytti siltä että voi sataa niin oli pakko viedä autolla eikä voinut mennä ulos, ettei kipsi kastu nyt vaan koitetaan jumpata kättä että voimat palautuisi ja rupeisi käyttämään kättä uudestaa.
On ollut ihmeissään kun kipsiä ei ole eikä oikein ole vielä pahemmin käyttänyt sitä.
Eikä ole ihme kun kuukauden ollut kipsissä eikä ole voinut käyttää sitä, nyt leevi on alkanut käymään vessassa pissalla hyvällä tuloksella. =)

Nyt vaan toivotaan että pikkuhiljaa oppii kuivaksi, ainakin alku on hyvä.

Reipas poika kipsin poiston jälkeen, odottelee että vielä otetaan pari piikkiä pois kyynerpäästä.

Äitiä hirvitti enemmä odotus,kun pelkäsi/odotin kauhulla sitä hetkeä että ne otetaan pois koska kättä ei puudutettu lainkaan ennen.
Valmistuin jo siihen että pitää istua päällä jakolme muuta pitää kiinni että saadaan ne pois.

Mutta yllätykseksi leevi istui nätisti itse tuolissa kun lääkäri otti ne pois eikä edes huutanut saati pistänyt vastaan lainkaan.

Se oli kyllä ihana kun niin kiltisti antoi ottaa pois, oli kyllä niin tyytyväinen poika sen jälkeen kun sai kipsin pois.
kuukausi meni siihen että nukahti sohvalle josta piti kantaa omaan sänkyyn, mutta yöllä heräsi ja piti ottaa omaan viereen nukkumaan.

Nyt nukkui koko yön omassa sängyssä meni jopa itse nukkumaan omaan sänkyyn, ja mikä ihaninta nyt pystyy pesemään leevin suihkussa ihan yksin eikä tarviste kahta.
Toisen piti pitää kipsikättä sivulla pyyheliinan alla kun ei suostunut laittamaan pussia käteen sen ajaksi että ollaan suihkussa.
Nyt toivotaan että alkaa käyttämään kättä, kuukauden päästä on tarkistus että miten hyvin käsi toimii.
Tämä viiko on alkanut paremmin ja vähemmällä kiukulla jospa tämän viikon jälkeen leevi huomaa että netta ei vie hänen avustajaansa, että hän saa pitää avustajan itsellään ja netta leikki muiden lasten kanssa.
Tähän onkin mukava lopettaa tällä kertaa.


-Riitta-

Sitten olisi leevin viimeisiä loma päiviä, Leevi menee maanantaina päiväkotiin.
Käsi on parantunut hyvin, särkyjä ei ole ollut nyt vaan välillä sitä tuntuu kutittavav kun leevi sanoo: "Auta voi ei." on jopa yrittänyt hieman lelujakin ottaa siihen käteen.
On se vaan ihanaa että koulut ja päiväkoti alkaa niin arki normalisoituu, on täsä välillä ollut sellaisia akikoja että on saanut joka käänteessä olla lapsia erottamasta kun ovat olleet toistensa kimpuissa.
ei edes vessaan ole uskaltanut mennä niin etteikö olisi joku mukana. Aamusin saa juotua kahvin rauhassa ku toiset (netta ja Sofia) katsoo lasten ohjelmia ja Leevi on tietokoneella (onneksi meillä on läppäri ja pöytä kone) nyttenkin on niin joten pytyn kirjoittamaan rauhassa.
Ensi viikolla sitten mennään tekemään viimeiset kolu tarvike ostokset, kun pääsee huikan helpommalla kaupoissa.
Pystyy rauhassa katsomaan isompien tyttöjen kanssa kaikkea kun voidaan pysähtyä kärryjen kanssa,  vaikka sofian kanssa voin joutua kekustelemaan ettei leluja osteta tällä kertaa.
Sofia on aina ostamassa leluja kun ollaan kaupassa välillä menee paremmin ja sofia ymmärtää heti ja suostuu osatamaan esim. omenaa (kun saa itse laskea omenat pussiin ja painaa tarran).
Välillä taas saa sellasen raivarin että sylkee lattiaan ja saattaa huutaa: Paska pää!! tyhmä idiootti!"
juoksee jonnekkin hyllyjen väliin ja seisoo hiljaa paikallaan hetken.
Joka kerta kun on noi käynyt niin ei ole sattumalta ketään ollut vieressä.
Sitä hetkeä odotellessa että saa sanoa niille jotka katsoo että käyttäytyy noin ja huutaa, että joo hän on autistinen.. pitä varmaan kysyä että onko niillä vinnkejä miten helpoitetn selvii autististen lasten kanssa kaupasta ilman kiukkua..
Houh. se on niin arkipäivää kun lähtee lasten kanssa kauppaan,jompikunpi saa raivarin ja hyvällä tuurilla molemmat.
Silloin ei ole mitenkään hyvä olo ku ihmiset tuijottaa, ja heti ajattelevat ettei osata kasvattaa lasta kun huutaa potkii sylkee.. yms. toisaalta se on harmillista kun Autismi ei näy päälle.
Kun siitä seuraa tyrmistyneitä katseita yms. siihenkin on jo "tottunut" ja nykyään kyllä pytyn niille sanomaan jotka katsoo ja ihmettelee, että tilanne on nyt tämä. tai sitten annan sellaisen lapun missä on kerrottu mikä on homman nimi, ja mun tiedot kertaakaan kukaan ei ole soittanut kysyäksen sen kummallisempaa.

Vaikka päivät on välillä raskaita ja itkukin tulee illalla tulee uni helposti raskaan ja haastavan päivän jälkeen, niin en kyllä siitä huolimatta vaihtaisi saati haluaisi että kaikki olisi tavis lapsia.

Soifa ja Leevi on ihania ja omia persoonia Autismista huolimatta, he  ovat juuri sellaisia kun kuuluvat olla mikä tärkeintä rakastan heitä omina persoonina enkä sairauden vuoksi.

Syksy onkin ihan erillainen mihin on tottunut, koska netta aloittaa päiväkodin joka tarkoittaa sitä että saan omaa aika joka päivä sen 6 tuntia.
Joka on iso muutos sillä viimeiset seitsämän vuotta joku on allut aina kotona eikä pahemmin ole huilaus hetkiä ollut.
Toisaalta se on haikea ja alkuun varmaan ei osaa olla saati tehdä oikein mitään kunnei ketään ole jaloissa, mutta siihenkin tottuu varmasti nopeasti uskon niin.

Tällä kertaa tästä tulikin tälläinen tnteiden ilmaisu kertomus.

Hei kommentoikaa vaan jos haluatte, voitte kysyä tai jos tulee mieleen jotain mikä voisi helpoittaa arkea niin laittakaa ihmeessä. Mielellään otan vastaan kommentteja kunhan ne ovat fiksuja eikä typeriä.


-Riitta-

Reissu tehty hankoon, joka alkoi hyvin mutta loppu loma meni hieman huonommin.

Tytöillä oli hauskaa ja touhuivatkin paljon ulkona, itsekkin ehtisin hieman nauttimaan mutta sitten leevillä kävi pieni vahinko...

Tässä ollaan päästy sairaalan pihalle kun leevi loukkasi kätensä hieman turvonnut käsi..

Sitten odotellaan että päästään kuvamaan kättä... kyynerpää oli murtunut...

Käsi piti kipsata joka piti nukutusessa laittaa kun piti leikata sen verran pahasti meni, mutta kovin reipas poika oli koko ajan.
Nyt ollaan kovasti toivuttu pikkuhiljaa leikkauksesta, vaikka käsi sattuukin välillä niin silti koittaa olla urhea ja välillä yrittää leikkiäkkin. Onneksi kuitenkin suostuu huilaamaan ja nukkumaan että käsi paratuisi nopeasti.

Kesä vaan on nyt niin kuuma ja haluaisi kovasti uimaan mennä mutta nyt ei sitten pääse 4 viikkoon uimaan =(
Leevi tykkää kovasti uimisesta ja se olisi hyvä energian purku, nyt sitten touhutaan leevin voumien mukaan.
Ulkoillaan sen aikaan kun hän jaksaa ja yritetään keksiä sellaista touhuamista johon leevikin pytyy tulemaan mukaan.
Vaikka Leevi  olisi mielellään tietokoneella ja pelaisi pelejä jos vaan antaisin istua, mutta ei parane antaa istua.
hieman ulkoilua ja kovasti on yritystä leikkiä hiekkalaatikolla kaivurin kanssa.

Kyllä sitä kuitenkin nautti ihanista auingonlaskuista ne on vaan niin ihanan näköisiä ja rentouttavia kun niitä katselee.
Ja kyllä siellä oli ihanaa että suunnitteilla on että jospa sitä ensi kesänä mentäisiin uudestaan, hieman paremmalla onnella.

vaikka tässä on ollut raskas viikko kun ollaan joka paivä oltu tyksissä leeviä katsomassa, niin nyt on hyvä kun leevi on päässyt kotiin. Leevi oli 5 päivää sairaalassa, kun tuli hieman pidemmän kaavan mukaan käsi kuntoon. Onneksi nyt on kaikki hyvin, ja saadaan pikku hiljaa jo huokaista helpotuksesta.
Vaikka omat tunteet onkin ollut niin pinnassa että itku on tullut niin pelosta,järkytyksestä ja ilosta, niin pikku hiljaa arkjen saa taas kunnolla käyntiin kun on kaikki kotona.

Hyvää kesän jatkoja kaikille ja ennen kaikkea turvallista sellaista!!


-Riitta-

Oulun reissu sujui yllättävän hyvin, vaikka haastetta riitti matkat oli enemmän haastavia hetken jo mietin että näinkö koko matka menee että Leevi potkii penkkiä, puree ja potkii.
Välillä jopa piti olla pitämässä kiinni ettei leevi lyö ja potki auton ikkunaa, se oli sellainen hetki että itku oli lähellä mutta onneksi matkasta selvittiin suhteellisen hyvin ja nauruakin riitti.

Oulussa meni hyvin touhua riitti ja ilmat suosi että päästiin ulos.

lapset nautti ulkona olemisesta ja viihtyivät siellä kauan mikä oli ihan hyvä sillä energia kului hyvin joten illalla tuli uni todella hyvin, itse sai rauhallisen hetken ennen nukkumista.

Reissu kyllä väsytti joten palautuminen kesti hetken, Leevi jopa nukkui päiväunet kun oltiin päästy kotiin mitä yleensä ei tee.
Nyt on kin ollut ihanat koti päivät vaikkakin haaastavaa aikaa on ollut, on mennyt viikko todella haastavasti joten on ollut hiki niin minulla kuin leevillä kun ollaan otettu mittaa siitä kumi antaa periksi.

Mutta minä olen vienyt voiton joka kerta välillä helpommin/nopeammin toisaalta taas on saanut matsata 45min jolloin on ollut hiki ja kädet maitohapoilla. Ja on tainnut muutama pieni kyynelkin vierähtää taistelujen lomassa.
Kun on tullut mietittyä että kuinkahan kauan näitä taisteluja kestää ja miten voimakkaita ovat vielä tulevaisuudessa.
Toisaalta ei paranis miettiä semmoisia sillä raivarit tulee olemaan ikuisesti osa leevin elämää, ainakin jollain tapaa mutta jossain vaiheessa nekin helpottuvat (ainakin toivottavasti) kunhan vaan kommunikointi ja ymmärrys paranee niin jospa se helpottaa.

Tällä hetkellä raivarit johtuu siitä kun Leevi kokeilee sitä että saako hän päättää mitä tehdään ja minne mennään.
Kun ei saa periksi ja kun sanon miten tehdään ja minne mennään niin raivari on valmis, tahtojen taistelu aikaa meillä on tällä hetkellä.

Hyvää jatko teille, seuraavaksi palaan kun ollaan käyty Hangossa.


-Riitta-

Korkeasaaressa käyty, matka oli ihana mutta haasteellinen linja-autossa istuttiin nätisti mutta kun pysähdyttiin ja käytiin vessassa niin silloin Leeville iski raivari.
Oli sitten ihana olla ABC:llä kun leevi huusi,löi,potki ja puri oli pakko pitääkiinni ettei satuta itseään, vaikka saikin katseista  niin koitti olla välittämättä niistä. kun leevi oli hiuka rauhoittunut niin saatiin kannettua hänet linja-autolle siellä sitte lopulta rauhottui kun matka jatkui.  Kovasti katseli maisemia ja sanoi:"kivaa linja-autossa korkeasaareen." kovasti odotti sinne pääsyä, loppu matka meni hyvin ja perille päästyämme meni hetken hyvin kunnes lähdettiin kiertelemään.
Aina kun pysähdyttiin eläimiä katsomaan niin alkoi huuto  ja lyöminen, koska pysähdyttiin lukuun ottamatta karhuja ja kilpikonnia katsellessa niistä Leevi tykkäsi.

Rauhallinen hetki oli myös ruoka tauko kun hiukan juoksentelivat ruokailun lomassa ja välillä leikkivät leikki paikssa sen mitä kuumuudelta jaksoivat.  Kohokohta oli se että saivat pehmolelut kaupasta mukaan, jotka ovat tärkeitä nukkuvat omat lelut kainalossa. Leevi haluaisi jopa ottaa oman tiikerinsä ulos leikkimään.
kotimatka alkoi hyvin mutta loppu matka linja-autossa oli kamala kun Leevi oli jo väsynyt ja olisi hallunnut nukkumaan omaan sänkyyn. Mutta onneksi ei tarvinnut linja-autossa miettiä muiden mielipiteitä koska olimme erityislasten retkellä mikä oli helpotus. Ettei tarvinnut alkaa kertomaan muille että "anteeksi nyt vain meidä pojalla on Autismi ja hän ei osaa kertoa että on väsynyt muulla konstilla kuin raivoamalla"  onneksi oli mukana helpotuksia esim kamera josta pystyi näyttämään kuvia. Niin leevi unohti hetkeksi väsymyksen, kyllä uni tuli kotona eikä mikään ihme kun kello oli 21.30 jaleevi menee normaalisti nukkumaan klo 19.30-20.30. Tunti vaikuttaa jo paljon, aamulla heräilee kuitenkin jo 6-7 joten väsynyt poika oli.
Kovasti puheli tänään "linja-autossa kivaa, korkeasaari". Leevi ainakin tykkäsi kovasti reissusta kovasti on kantanut tiikeriään koko päivän ja hokenut:" tiikeri söpö oi ihana" tämä päivä ollut hieman rauhallisempi kun eilinen vei voimat pojasta.
Ulkoilukin meni ilman kiukkua leikkien ja tutkien pihan ihmeitä ja autoja katesellessa välillä leevi sanoi:"ford,skooda, ruoka auto(rekka) Traktori." siinä kului nopeasti 20min kun leevi ihaili ohi meneviä autoja yms. =)
Tänään olisi jopa mielellään ollut sylissä mitä ei yleensä Leevi itse halua tulla, joten ihana ja tunteikas päivä ollut kun leevi on näyttänyt ihanaa ja herkkää puoltaan.

Hyvää ja rentouttavaa jatkoja kaikille!
-Riitta-

Kesäloma on alkanut ja mennytkin jo kohta puolet, touhua on riittänyt hyviä päiviä ollut vaikka haastavia päiviä mahtuu myös jonkun verran ja välillä on ollut sellainen olo että lasken jo päiviä milloin koulut/päiväkoti alkaa.
onneksi on ollut ihania ilmoja että on voinut olla ulkona pihalla vietetty aikaa ja uimassa käyty koska se on todella hyvä energian purku keino ja lapset viihtyvät niin ulkona ja uimassa.

illalla nukahtavat ilman kiukkua jokainen kiltisti heti kun saan heidät sänkyyn, nytten onkin urakka kesällä kun opetellaan kuivaksi niin netta kuin leevikin.
Hyvin on alkanut ei ole pahemmin vahinkoja tullut, kunhan muistaa istuttaa leeviä säännöllisesti pytyllä ja jos tulee jotain niin sitten kova kehuminen jotta sanoisi itse että on pissa hätä.
Netta onneksi osaa sanoa jos on hätä niin se helpottaa hieman ettei tarvitse molempia "vahtia" ja istuttaa  niin tiiviisti.
Ulkona  ollaan oltu ilman vaippaa vaikka aluksi ajattelin että saadaan lähteä heti pesulle, mutta sekin on mennyt hyvin ja käynyt hyvä tuuri että  molemmat ovat pissanneet ennen ulos lähtöä niin hyvin on mennyt pari tuntia ulkona ja molemmilla pöksyt kuivina. =)
Jospa sitä syksyllä olisi jo hyvällä mallilla  ja kävisi vain muutamia vahinkoja.
Lapset odottavat kovasti reissua korkeasaareen, Ouluun ja Hankoon katsotaan miten reissut sujuvat.
Kerron kyllä reissu kuulumisset ja laittelen kuvia reissuista, hyvää kesän jatkoa teille.


-Riitta:

Eilen oli tukiviittomien opiskelua, ja kolme nuorimpaa olivat mukana he jäivät leikkimään hoitajien kanssa. Jännitin hirveesti että miten sujuu ja saanko rauhassa opiskella, kun he olivat eka kertaa mukan. Lähtö sujui sinne tosi hyvin kaikki odottivat että pääsevät leikkimään autossa istuivat kauniisti ja  meno hoitajien luo sujui todella hyvin.
Kaikki leikkivät kauniisti  koko 2 tuntia ilan että tulivat ketaakaan katsomaan missä olen, kun oli kotiin lähdön aika niin piti melkein houkutella heitä lähtemään.

Ajattelin jo että tämä meni todella hyvin, ja sanoin myös ystävälleni joka oli siellä myös että tämähän meni tosi hyvin.
Sitä ei olisi saanut ääneen sanoa sillä autoon päästyämme alkoi Leevin kiukuttelu hän olisi halunnut mennä ystäväni luokse yöksi koko matkan hän hoki ystäväni nimeä ja potki auton penkkiä.
Löi siskoaan joka istui vieressä ja sisko löi takaisin, toivoin että matkamenisi nopeasti sillä oli turha yrittää sanoa ettei saa lyödä ja potkia kun se vain lisäsi sitä. On se aina hienoa matkustaa kahden autistisen lapsen kanssa kun ikinä ei tiedä mistä kiukku lähtee.

Kotiin päästyämme kiukku vain yltyi ja piti kunnolla pitää Leevistä kiinni ettei satuta itseään tai toisia, siinä vierähti 30min. ja kiukku kohtauksen jälkeen jätkä oli ihan hikinen ja yhtä hymyä ei siinä voinut kun itse hymyillä takasin ja sanoin noniin nyt leevi on valmis suihkuun.

Siitä paikasta lähti suihkuun ihan itse ja alkoi riisumaan itseään jonka jälkeen meni itse omaan suihkutuoliin istumaan, odotti että pesen hänet.
suihkun jälkeen annoin iltapalan ja lääkkeet ja sitten leevi halasi ja antooi pusun ja sanoi yötä äiti.
ja rauhottui nukahtaen melkein heti, nou hetket on niitä ihania ja voimia antavia hetkiä.

Vaikka onkin erityis lapsia niin paljon heissä on hyvää ja eläminen heidän kanssaan on mahtavaa kiukuista huolimatta, vaikka välillä on niitä päiviä että itsekkin on niin väsynyt kun on pitänyt taistella aamusta asti.


-Riitta-

Se olis sitten maaliskuu, niin se aika taas on mennyt en ole pahemmin kerinnyt kirjoittamaan kuulumisia.

Meillä on ollut haastavaa aikaa tämä alkuvuosi, päivisin on saanut pitää tiukasti kiinni kun on ollu raivareita. Ja sitten kun on ollut rauhallinen hetki niin on tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä, siivonnut ja touhuillut lasten kanssa.
Iltaisin onkin ollut sen verran väsynyt että kun on saanut lapset nukkumaan, niin on itsekkin mennyt mielellään untenmaille.

Hiihtolomalla tein tyttöjen kanssa reissun Ouluun, ja Leevi jäi isin kanssa kotiin viettämään laatuaikaa.
Reissu meni yllättävän hyvin lukuunottamatta menomatkaa kun Sofia sai autossa muutaman raivarin, mutta nekin meni suhteellisen nopeasti ohi ja päästiin jatkamaan matkaa.

 Muuten hiihtoloma sujui ulkoillen ja kavereita tavaten, kaikilla oli mukava reissu ja tytöt nautti kovasti.

Nyt on parempaa aikaa kun kevät on lähtenyt "käyntiin" Leevi on oma tyytyväinen itsensä, touhuilee kaikkea mahdollista. Sofialla on vielä haastavampi kausi, mutta kyllä se helpottaa kun maaliskuu lähenee loppua.
Koulussa viihtyy läksytkin tekee mielellään, välillä vaan himan väsyttää mutta niinhän meitä kaikkia välillä. =)

Vielä en ole saanut vastauksia mieltä "painavaan" asiaan mutta eiköhän sekin kohta selviä, on sentää hyvääkin tapahtunut Sofia sai kouluun oman avustaja nyt kevääksi ja se on helpottanut koulunkäyntiä.

Toivottavasti saa ensi sykylläkin kouluun omanavustajan, niin koulun käynti helpottuu.
Kevät meneekin vauhdilla kun on rippijuhlat vanhimmalla lapsella, se onkin itselle yksi muutoksen vaihe kun yksi lapsista jättää "lapsi" vaiheen taakse ja astuu nuoruuden tielle.

Mutta nyt toivotteleen hyvää kevättä kaikille!!


-Riitta-