Sitä on tullut mietittyä että oppiiko Sofia ikinä lukemaan, miten hän tulee pärjäämään tulevaisuudessa.
Voiko sofia ikinä asua yksin  vai asuuko hän kotona vai jossain asuntolassa.. Samaa mietin Leevin kohdalla, entä miten he tulevat ymmärretyksi joskus tulevaisuudessa??
Tiedän ettei "saisi" ajatella vielä noin pitkälle, mutta noita asioita tulee väkisinkin mietittyä.
Ja mitä lukemiseen tulee niin se ei haittaa vaikkei ikinä oppisi kunnolla lukemaan kunhan oppii lukemaan arkiset asiat kuten, vehnäjauho,sokeri yms. ja tietenkin kello olisi hyvä ainakin jollain tapaa osata.
paljon on sellaisia asioita mitä miettii ja jotku asiat huolestuttaa, onneksi nykyään on apukeinoja arkeen kuten voi tehdä kuvallisen kauppalapun että osaa ostaa oikeat ruuat jos ei osaa lukea.
Sitä on ajatellut että mitä vanhemmaksi sofia ja Leevi kasvaa niin asiat helpottuu, mutta ei se ihan niin menekkään. Toki jotku asiat helpottuvat ja alkaa sujumaan hyvinkin, vaikka sitten onkin uusia haasteita edessä päin.
Sitä pitäisi koittaa luottaa siihen että kyllä he pärjäävät, mutta kun sitä on autanut ja tehnyt kaikkia heidän puolesta ja auttanut niin sitten kun tulee se vaihe että pitää pärjätä niin mitä sitten??

Sitä pitää koittaa itse oppia että vaatii heitä tekemään arki juttuja itse eikä tee valmiiksi vaikka helpommalla pääsee kun tekee ite.

Sitä pitää ruveta koittamaan käydä kaupassa ja antaa heidän "lukea" kauppalapusta mitä pitää ostaa niin jospa se siitä lähtee.
Vaikka se tulee olemaan kaaosta kun lähtee kauppaan ja varmasti raivareita tulee varmasti niin silti koittaa tehdä, vaikka ihmiset katsoo ja ihmettelee (se siinä on niin turhauttavaa ja saa välillä kyyneleet silmiin kaupassa) kun tilanteita tulee että kiukkuaa paljon.


Se on juuri tehnyt sen ettei mielellään lähde kauppaan kun ihmiset tuijottaa haastavassa tilanteessa..
Jospa sitä pikku hiljaa uskaltaisi mennä isompaan kauppaan koska lähikaupassa ostokset on onnistunut tosi hyvin ilman kiukkua.  =)

Vaikka sen tietää itse miten pitäisi tehdä niin eisitä aina vaan uskalla tehdä ja kokeilla kun "pelkää" niitä tilanteita.
Se on haasteellista lähteä monen erityislapsen kanssa samaan aikaan kauppareissulle, kun yks kaks joku saa päähänsä lähteä johonkin hakemaan jotain tai sitten suuttuu jostain ja lähtee juoksemaan toiseen päähän kauppaa silloin ei naurata yhtään.

Jospa sitä nyt ottaisi tavoitteeksi että käy kerran viikossa kaupassa heidän kanssa niin että saavat hakea tavarat hyllyistä ja lopuksi saisivat palkinnoksi karkkia,  kun on mennyt kauppa reissu hyvin.


vaikeammaksi sen menee mitä kauemmin sitä pitkittää, ehkä suurin haaste se on itselle että vaan aloittaa sen kokeilun.
Sitä vaan itse pelkää eniten niitä hetkiä ja kun ne menee hyvin niin silloin tajuaa sen, että he kasvavat ja joskus tulee se hetki ettei he enää tarvi äitiä joka asiassa..
Se on sitä luopumisen tuskaa mikä tulee itselle, mutta sitä pitää joskus päästää irti ja antaa heidä koittaa pärjätä.

Onneksi he ovat vielä pieniä ja ovat vielä mun hoivissa monta vuotta =)


-Riitta-