Tapaaminen takana ja se meni tosi hyvin oli aivan ihanaa, muuten arki mennyt samaan tahtii siirtymät tosi haastavia.
Vaatteet pitää nykyään laittaa väkisin päälle ja ottaa pois, riisutessa iskee raivari oikein kunnolla joka kestää 45min. siinä tulee hiki niin itelle kuin leeville.
Ja hermoja koitellaa paljon, mutta hyvin olen pitänyt hermot kurissa siinä tilanteessa vaikka itku on meinannut tulla ja on tehnyt mieli antaa periksi ja päästää leevi pois kiinnipidosta.

Kummasti sitä sitä vaan jaksaa pinnistää ja pitää pintansa eikä anna periksi sillä hetkellä lainkaan.

Tänään on ollut hyvä päivä ei ole kauheita raivareita tullut ja hellyttävä on ollut, lauloi ihan itse jumalan kämmenellä. Voi sitä onnellisuuden määrää kun osasi laulaa koko laulun, on tykästynyt siihen kun ovat päiväkodissa laulaneet näin joulun aikana.
Kovasti on alkanut yrittää pukemaan vaatteita päälle, jopa onnistunutkin housut ilman apua laittamaan =)

Jes se on niin ihana nähdä kun osaa pukea ja jopa yriystä jopa pestä itseään, siinä kyllä tarvitsee apua kun ei osaa vielä. Mutta hyvä alku on jo ja se yrittämisen into mikä Leevillä on niin se on valtava eikä lannistu jos ei heti onnistu.
Ollaan myös päästy kokeilemaan pyrällä ajoa tavallisella pyörällä jossa on teleskooppi apupyörät, hyvin on lähtenyt harjoitukset käyntiin ja mielellään polkee sillä vielä pitää harjoitella jarruttamista.

Kovasti lapsukaiset jo odottaa joulua ja sitä että pääsevät nauttimaan joulun herkuista ja perheen yhteisestä ajasta, se on niin ihana tunne kun kaikki ovat yhdessä ja nauttii ihanasta rauhallisuuden tunteesta.

Yhteisestä telkkarin katsomisesta lapsukaiset kainalossa, illalla onkin tyytyväisen näköiset lapset sängyssä.

On myös ihana huomata miten kaikki tykkää leipoa joulu leivonnaisia ja ruuan tekemisestä, ihmeen hyvin jo jopa siivoavat jäljet leipomisen jälkeen, Kun alkuun lähtivät leikkimään siinä vaiheessa kun piti siivota. =)

Kyllä tämä joulu odotus on sellaista jännityksen aikaa, sitä lievitetään sillä että ovat askarrelleet joulukortteja iloinen puheen pulputus säestäen.


-Riitta-

Nyt on rahallinen hetki joten kerron  kuulumisia, täsä on ollut tasaisen haastavaa aikaa elikkä on saanu matssata joka päivä ja haastavaa aika kestää vielä sellaset pari viikkoa ennen kuin taas tasottuu..
viime vuonna oli myös samoihin aikoihin haastava vaihe, paitsi että nyt on paljon haastavampi/ raskaampi kun on kasvanut..
Sitä ajatteli että kun muksut kasvaa niin haasteet helpottuu ja arki myös mutta meillä se ei ainakaan pidä paikkansa ainakaan vielä.

Saa nähdä helpottuuko tämä tästä lainkaan, onneksi tapaan kohtalo toverin niin saa vaihtaa kuulumisia ja voi kysellä miten he on selvinneet ajasta.

Välillä on turhauttavaa kun ei oikein tiedä miten selviää kaikesta, ja helpottuuko arki yhtään vai pysyykö samana.
Kun ei ole ketään sellaista jolta voisi kysellä paitsi nyt kun tapaan  kohtalo toverin niin se on ja on ollut samassa stilanteessa niin pytyy kertomaan omia tuntemuksia miten on mennyt ja selvitty..

Sitä odotan innolla koska pystyy puhumaan asioista sellaisen kanssa joka osaa samaistua tilanteeseen ihan erillä tavalla mitä sellainen joka ei ole kokenut vastaavaa.

Vaikka on nekin ihanat ystävät ja kaverit aivan korvaamaton tuki joille voin puhua asioista suoraan ja tunteista myös, niistä olen kiitollinen ne auttavat huonoina päivinä jaksamaan taas eteen päin.

Me saadaan Leeville lausekansio jota päästään käyttämään kun vaan saadaan se nyt meillä on kokeilussa sellaiset "taulut" joilla harjoitellaan, nyt on hyvin alkanut harjoittelut ja leevi kovin opettelee lauseiden kertomista.  =)

Jospa se kansion myötä arki helpottuu kun Leevi tulee paremmin ymmärretyksi eikä raivareita tulisi niin helposti.

tässä taas oli hieman kuulumisia palaillaan taas.



                          -Riitta-

TUNTEIDEN VUORISTORATA

Tänään olen saanut huomata miten ihanaa on omistaa sisaruksia ja niiden ihania lapsia, ystäviä ja ihanat vanhemmat.

Se on aivan ihanaa kun näkee ystäviä, sisruksia ja vanhempia se tunne mikä tulee heidät tavatessa ja uskomaton voima minkä saa jotta jaksaa taas arkea pyörittää.

nyttenkin on ollut pari viikkoa ihan järkyttävää aikaa, että on tuntunut miten siitä selviää koska joka päivä raivareita ollut ja tavaroita lennellyt.

on niitä ihania hetkiäkin ollut kun on saanut iloita uusista taidoista kuten se että Sofia on oppinut laittamaan kengät jalkaan ilman apua.
Leevi on ollut koko 30min. nukketeatteria katsomassa, istuen kauniisti eikä kiukunnut yhtään silloin oli onnen kyyneleet koska en osannut odottaa että leevi istuisi koko näytöksen paikallaan ja hiljaa (lukuun ottamatta naurua) yleensä eevin saa istumaan max 5min. paikallaan.

Ja se että oppivat pikku hiljaa kirjaimia ja lukemaan, kuten myös vaatetukset vessassa käynnit kun välillä onnistuu.

Samalla sitä katsoo netan jokaista liikettä, tekemisiä, käytöstä yms. "pelkäen" että mitä jos hänessäkin on jotain. Joskus sitä tuntuukin että samoja juttuja löytyy, mutta toivon että se on sitä uhmaa ja malli oppimista sillä kuitenin muuten hän on kehittynyt ihan normaalisti ja touhuu kuin muutkin 3-vuotiaat.

On  sitä tullut monta kertaa itkettyä kun ajatukset lähtee laukkaamaan nooihin asioihin, varsinkin kun on huono päivä ja on saanut taistella joka asiasta ja joutunu pitämään houldin otetta leevillä ja sofialla.
Niin silloin se epätoivo ja suru saa vallan, itkuttaa ihan hirveesti mutta itku helpottaa ja sitä puskee eteen päin vaikka rankkaa välillä on.
Se mietityttää eniten että jos niin sattuisi käymään että netallakin olisi jotain niin miten sitä sitten jaksaa arjessa?
Vaikka kyllä sitä jaksaa ja pärjää arjessa, silloin tietty saa apuja jos tarvii.

Onneksi on ne ihanat ystävät joiden kanssa tapaan ja ne pienet hengähdys hetket mistä koita pitää kiinni, että saan voimia ja unohtaa hetkeksi ne asiat jotka mietityttää.

Olen myös kiitollinen niille jotka tukevat, kuuntelevat ja kannustavat niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ne ovat suuri voimavara ja apu minulle.

Tässä tuli nyt hieman kerrottua omista tunteista ja mietteistä.


-Riitta-