Taas on aikaa kulunut, on ollut kiireitä itse olen ollut työharjoittelussa ja nyt harjoittelu on ohi.
Harjoittelu sujui hyvin vaikka haastavia päiviä ollut, syyslomakin on ehditty viettää ja arki alkanut todella rytinällä..

Sitä on tullut hermoja koiteltua sillä vaatteet on saanut laittaa väkisin päälle, ja sitten on lentänyt niin haarukat,lautaset (niin tyhjinä kuin ruuan kanssa) ja puhelin ihmeen kestävä kännykkä kun ei olle mennyt rikki eikä edes näyttö ole menny rikki. Vaikka muutamaan otteeseen on lentänyt niin että kuoret ja akku on lähtenyt irti.
kaikkia keinoja on koitettu eikä tunnu auttavan muu kuin koittaa antaa olla ihan itsekseen jos vain pystyy sekä estää ettei saa lyötyä tai heitellä tavaroita.
Yhden kanssa onnistuu, mutta kun kaikilla erityis lapsilla on pahaa aikaa ja kahta pitää pitää kiinni ettei loukkaa itseään/muita niin on hankalaa.
Ja yleensä ne raivarit tulee juuri silloin pahana ja samaan aikaan kun olen yksin ja mies töissä, niin silloin ei naurata.

Sofialla on takapakki vaihe raivarit hurjia, jumittuu asioihin eikä wc käynnit onnistu jollei muistuta tai sano että nyt vessaan. Jos ei muistuta ta käske mennä wc:n niin housuihin tulee, Leevi puolestaan on onnistunut käymään pytyllä muutaman kerran onnistuneesti.
Ja vaatteitakin yrittää hienosti itse laittaa kun vaan jaksaa vaatia vaikka hiukan auttamista tarviikin.

Odotettavissa onkin haastava marraskuu, sillä se on aina ollut haastava vaihe molemmilla ja joulukuu on hieman helpompi.

Kovasti odotan että päästään tikoteekkiin hakemaan lausekansiota niin päästään Leevin kanssa opettelemaan lauseen muodostamista kuvilla.. =)

Saa nähdä miten se tulee onnistumaan ja miten kiinnostunut Leevi on itse lauseiden tekemiseen.

Siirtymät ovat molemmilla haastavia leevillä uiminen on hirveetä, pikemminkin uimisesta pois lähteminen ja suihkussa käyminen.

Leevi pitää ottaa altaasta väkisin pois kun uinti loppuu, jolloin alkaa hillitön huuto ja pureminen kunnes saadaan vaatteet päälle kutakuinkin suhteellisen hyvin, ja autoon saaminen on välillä työn ja tuskan takana että saadaan leevi turvavöihin.


Jospa saadaan vinkkejä miten helpottaa noita tilanteita, kun päästään kuntoutusjaksolle ne on niin ihania jaksoja että odotan innolla että päästään sinne.

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan että ehtii nukkua ennen leevin heräämistä.

Koitan taas kirjoitella kuulumisia useammin.

-Riitta-