Tänään olen saanut huomata miten ihanaa on omistaa sisaruksia ja niiden ihania lapsia, ystäviä ja ihanat vanhemmat.
Se on aivan ihanaa kun näkee ystäviä, sisruksia ja vanhempia se tunne mikä tulee heidät tavatessa ja uskomaton voima minkä saa jotta jaksaa taas arkea pyörittää.
nyttenkin on ollut pari viikkoa ihan järkyttävää aikaa, että on tuntunut miten siitä selviää koska joka päivä raivareita ollut ja tavaroita lennellyt.
on niitä ihania hetkiäkin ollut kun on saanut iloita uusista taidoista kuten se että Sofia on oppinut laittamaan kengät jalkaan ilman apua.
Leevi on ollut koko 30min. nukketeatteria katsomassa, istuen kauniisti eikä kiukunnut yhtään silloin oli onnen kyyneleet koska en osannut odottaa että leevi istuisi koko näytöksen paikallaan ja hiljaa (lukuun ottamatta naurua) yleensä eevin saa istumaan max 5min. paikallaan.
Ja se että oppivat pikku hiljaa kirjaimia ja lukemaan, kuten myös vaatetukset vessassa käynnit kun välillä onnistuu.
Samalla sitä katsoo netan jokaista liikettä, tekemisiä, käytöstä yms. "pelkäen" että mitä jos hänessäkin on jotain. Joskus sitä tuntuukin että samoja juttuja löytyy, mutta toivon että se on sitä uhmaa ja malli oppimista sillä kuitenin muuten hän on kehittynyt ihan normaalisti ja touhuu kuin muutkin 3-vuotiaat.
On sitä tullut monta kertaa itkettyä kun ajatukset lähtee laukkaamaan nooihin asioihin, varsinkin kun on huono päivä ja on saanut taistella joka asiasta ja joutunu pitämään houldin otetta leevillä ja sofialla.
Niin silloin se epätoivo ja suru saa vallan, itkuttaa ihan hirveesti mutta itku helpottaa ja sitä puskee eteen päin vaikka rankkaa välillä on.
Se mietityttää eniten että jos niin sattuisi käymään että netallakin olisi jotain niin miten sitä sitten jaksaa arjessa?
Vaikka kyllä sitä jaksaa ja pärjää arjessa, silloin tietty saa apuja jos tarvii.
Onneksi on ne ihanat ystävät joiden kanssa tapaan ja ne pienet hengähdys hetket mistä koita pitää kiinni, että saan voimia ja unohtaa hetkeksi ne asiat jotka mietityttää.
Olen myös kiitollinen niille jotka tukevat, kuuntelevat ja kannustavat niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ne ovat suuri voimavara ja apu minulle.
Tässä tuli nyt hieman kerrottua omista tunteista ja mietteistä.
-Riitta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti