Eilen oli tukiviittomien opiskelua, ja kolme nuorimpaa olivat mukana he jäivät leikkimään hoitajien kanssa. Jännitin hirveesti että miten sujuu ja saanko rauhassa opiskella, kun he olivat eka kertaa mukan. Lähtö sujui sinne tosi hyvin kaikki odottivat että pääsevät leikkimään autossa istuivat kauniisti ja  meno hoitajien luo sujui todella hyvin.
Kaikki leikkivät kauniisti  koko 2 tuntia ilan että tulivat ketaakaan katsomaan missä olen, kun oli kotiin lähdön aika niin piti melkein houkutella heitä lähtemään.

Ajattelin jo että tämä meni todella hyvin, ja sanoin myös ystävälleni joka oli siellä myös että tämähän meni tosi hyvin.
Sitä ei olisi saanut ääneen sanoa sillä autoon päästyämme alkoi Leevin kiukuttelu hän olisi halunnut mennä ystäväni luokse yöksi koko matkan hän hoki ystäväni nimeä ja potki auton penkkiä.
Löi siskoaan joka istui vieressä ja sisko löi takaisin, toivoin että matkamenisi nopeasti sillä oli turha yrittää sanoa ettei saa lyödä ja potkia kun se vain lisäsi sitä. On se aina hienoa matkustaa kahden autistisen lapsen kanssa kun ikinä ei tiedä mistä kiukku lähtee.

Kotiin päästyämme kiukku vain yltyi ja piti kunnolla pitää Leevistä kiinni ettei satuta itseään tai toisia, siinä vierähti 30min. ja kiukku kohtauksen jälkeen jätkä oli ihan hikinen ja yhtä hymyä ei siinä voinut kun itse hymyillä takasin ja sanoin noniin nyt leevi on valmis suihkuun.

Siitä paikasta lähti suihkuun ihan itse ja alkoi riisumaan itseään jonka jälkeen meni itse omaan suihkutuoliin istumaan, odotti että pesen hänet.
suihkun jälkeen annoin iltapalan ja lääkkeet ja sitten leevi halasi ja antooi pusun ja sanoi yötä äiti.
ja rauhottui nukahtaen melkein heti, nou hetket on niitä ihania ja voimia antavia hetkiä.

Vaikka onkin erityis lapsia niin paljon heissä on hyvää ja eläminen heidän kanssaan on mahtavaa kiukuista huolimatta, vaikka välillä on niitä päiviä että itsekkin on niin väsynyt kun on pitänyt taistella aamusta asti.


-Riitta-