Sitä on tullut mietittyä että oppiiko Sofia ikinä lukemaan, miten hän tulee pärjäämään tulevaisuudessa.
Voiko sofia ikinä asua yksin  vai asuuko hän kotona vai jossain asuntolassa.. Samaa mietin Leevin kohdalla, entä miten he tulevat ymmärretyksi joskus tulevaisuudessa??
Tiedän ettei "saisi" ajatella vielä noin pitkälle, mutta noita asioita tulee väkisinkin mietittyä.
Ja mitä lukemiseen tulee niin se ei haittaa vaikkei ikinä oppisi kunnolla lukemaan kunhan oppii lukemaan arkiset asiat kuten, vehnäjauho,sokeri yms. ja tietenkin kello olisi hyvä ainakin jollain tapaa osata.
paljon on sellaisia asioita mitä miettii ja jotku asiat huolestuttaa, onneksi nykyään on apukeinoja arkeen kuten voi tehdä kuvallisen kauppalapun että osaa ostaa oikeat ruuat jos ei osaa lukea.
Sitä on ajatellut että mitä vanhemmaksi sofia ja Leevi kasvaa niin asiat helpottuu, mutta ei se ihan niin menekkään. Toki jotku asiat helpottuvat ja alkaa sujumaan hyvinkin, vaikka sitten onkin uusia haasteita edessä päin.
Sitä pitäisi koittaa luottaa siihen että kyllä he pärjäävät, mutta kun sitä on autanut ja tehnyt kaikkia heidän puolesta ja auttanut niin sitten kun tulee se vaihe että pitää pärjätä niin mitä sitten??

Sitä pitää koittaa itse oppia että vaatii heitä tekemään arki juttuja itse eikä tee valmiiksi vaikka helpommalla pääsee kun tekee ite.

Sitä pitää ruveta koittamaan käydä kaupassa ja antaa heidän "lukea" kauppalapusta mitä pitää ostaa niin jospa se siitä lähtee.
Vaikka se tulee olemaan kaaosta kun lähtee kauppaan ja varmasti raivareita tulee varmasti niin silti koittaa tehdä, vaikka ihmiset katsoo ja ihmettelee (se siinä on niin turhauttavaa ja saa välillä kyyneleet silmiin kaupassa) kun tilanteita tulee että kiukkuaa paljon.


Se on juuri tehnyt sen ettei mielellään lähde kauppaan kun ihmiset tuijottaa haastavassa tilanteessa..
Jospa sitä pikku hiljaa uskaltaisi mennä isompaan kauppaan koska lähikaupassa ostokset on onnistunut tosi hyvin ilman kiukkua.  =)

Vaikka sen tietää itse miten pitäisi tehdä niin eisitä aina vaan uskalla tehdä ja kokeilla kun "pelkää" niitä tilanteita.
Se on haasteellista lähteä monen erityislapsen kanssa samaan aikaan kauppareissulle, kun yks kaks joku saa päähänsä lähteä johonkin hakemaan jotain tai sitten suuttuu jostain ja lähtee juoksemaan toiseen päähän kauppaa silloin ei naurata yhtään.

Jospa sitä nyt ottaisi tavoitteeksi että käy kerran viikossa kaupassa heidän kanssa niin että saavat hakea tavarat hyllyistä ja lopuksi saisivat palkinnoksi karkkia,  kun on mennyt kauppa reissu hyvin.


vaikeammaksi sen menee mitä kauemmin sitä pitkittää, ehkä suurin haaste se on itselle että vaan aloittaa sen kokeilun.
Sitä vaan itse pelkää eniten niitä hetkiä ja kun ne menee hyvin niin silloin tajuaa sen, että he kasvavat ja joskus tulee se hetki ettei he enää tarvi äitiä joka asiassa..
Se on sitä luopumisen tuskaa mikä tulee itselle, mutta sitä pitää joskus päästää irti ja antaa heidä koittaa pärjätä.

Onneksi he ovat vielä pieniä ja ovat vielä mun hoivissa monta vuotta =)


-Riitta- 

Sitten olis päiväkoti alkanut, Leevillä onki ollut totuttelemista kun kasi ollut kipsissä ja Netta aloitti myös päiväkodin.
Eka viikko oli haasteellinen kun Leevi ei ymmärtänyt miksi Netta on nyt päiväkodissa, kun hän on saanut olla yksin siellä tähän asti. Eikä ole saanut leikkiä niin kuin ennen koska käsi ollut kipsissä, eka siikko meni kuitenkin yllättävän hyvin vaikka leevin kanssa piti matsata ennen kuin pystyin lähtemään päiväkodista.
Piti katsoa että avustaja sai leevin hyvin rauhoituspaikkaan, eikä kovasti ainakaan jäänyt lyömään avustajaa.
Nettakin jäi yllättävän hyvin sinne ei pahemmin itkua tullut muuta kuin ensimmäisinä päivinä, nyt menee jo reippaana tyttönä muiden kanssa leikkimään. =)
Nyt helpottaa jo kun Leevi sai kipsin pois kädestä niin päästään ulos vaikka sataa, se on suuri helpotus niin ei tarvi miettiä voiko mennä ulos ja päästään kävellen päiväkotiin.
Jos hiukankin näytti siltä että voi sataa niin oli pakko viedä autolla eikä voinut mennä ulos, ettei kipsi kastu nyt vaan koitetaan jumpata kättä että voimat palautuisi ja rupeisi käyttämään kättä uudestaa.
On ollut ihmeissään kun kipsiä ei ole eikä oikein ole vielä pahemmin käyttänyt sitä.
Eikä ole ihme kun kuukauden ollut kipsissä eikä ole voinut käyttää sitä, nyt leevi on alkanut käymään vessassa pissalla hyvällä tuloksella. =)

Nyt vaan toivotaan että pikkuhiljaa oppii kuivaksi, ainakin alku on hyvä.

Reipas poika kipsin poiston jälkeen, odottelee että vielä otetaan pari piikkiä pois kyynerpäästä.

Äitiä hirvitti enemmä odotus,kun pelkäsi/odotin kauhulla sitä hetkeä että ne otetaan pois koska kättä ei puudutettu lainkaan ennen.
Valmistuin jo siihen että pitää istua päällä jakolme muuta pitää kiinni että saadaan ne pois.

Mutta yllätykseksi leevi istui nätisti itse tuolissa kun lääkäri otti ne pois eikä edes huutanut saati pistänyt vastaan lainkaan.

Se oli kyllä ihana kun niin kiltisti antoi ottaa pois, oli kyllä niin tyytyväinen poika sen jälkeen kun sai kipsin pois.
kuukausi meni siihen että nukahti sohvalle josta piti kantaa omaan sänkyyn, mutta yöllä heräsi ja piti ottaa omaan viereen nukkumaan.

Nyt nukkui koko yön omassa sängyssä meni jopa itse nukkumaan omaan sänkyyn, ja mikä ihaninta nyt pystyy pesemään leevin suihkussa ihan yksin eikä tarviste kahta.
Toisen piti pitää kipsikättä sivulla pyyheliinan alla kun ei suostunut laittamaan pussia käteen sen ajaksi että ollaan suihkussa.
Nyt toivotaan että alkaa käyttämään kättä, kuukauden päästä on tarkistus että miten hyvin käsi toimii.
Tämä viiko on alkanut paremmin ja vähemmällä kiukulla jospa tämän viikon jälkeen leevi huomaa että netta ei vie hänen avustajaansa, että hän saa pitää avustajan itsellään ja netta leikki muiden lasten kanssa.
Tähän onkin mukava lopettaa tällä kertaa.


-Riitta-

Sitten olisi leevin viimeisiä loma päiviä, Leevi menee maanantaina päiväkotiin.
Käsi on parantunut hyvin, särkyjä ei ole ollut nyt vaan välillä sitä tuntuu kutittavav kun leevi sanoo: "Auta voi ei." on jopa yrittänyt hieman lelujakin ottaa siihen käteen.
On se vaan ihanaa että koulut ja päiväkoti alkaa niin arki normalisoituu, on täsä välillä ollut sellaisia akikoja että on saanut joka käänteessä olla lapsia erottamasta kun ovat olleet toistensa kimpuissa.
ei edes vessaan ole uskaltanut mennä niin etteikö olisi joku mukana. Aamusin saa juotua kahvin rauhassa ku toiset (netta ja Sofia) katsoo lasten ohjelmia ja Leevi on tietokoneella (onneksi meillä on läppäri ja pöytä kone) nyttenkin on niin joten pytyn kirjoittamaan rauhassa.
Ensi viikolla sitten mennään tekemään viimeiset kolu tarvike ostokset, kun pääsee huikan helpommalla kaupoissa.
Pystyy rauhassa katsomaan isompien tyttöjen kanssa kaikkea kun voidaan pysähtyä kärryjen kanssa,  vaikka sofian kanssa voin joutua kekustelemaan ettei leluja osteta tällä kertaa.
Sofia on aina ostamassa leluja kun ollaan kaupassa välillä menee paremmin ja sofia ymmärtää heti ja suostuu osatamaan esim. omenaa (kun saa itse laskea omenat pussiin ja painaa tarran).
Välillä taas saa sellasen raivarin että sylkee lattiaan ja saattaa huutaa: Paska pää!! tyhmä idiootti!"
juoksee jonnekkin hyllyjen väliin ja seisoo hiljaa paikallaan hetken.
Joka kerta kun on noi käynyt niin ei ole sattumalta ketään ollut vieressä.
Sitä hetkeä odotellessa että saa sanoa niille jotka katsoo että käyttäytyy noin ja huutaa, että joo hän on autistinen.. pitä varmaan kysyä että onko niillä vinnkejä miten helpoitetn selvii autististen lasten kanssa kaupasta ilman kiukkua..
Houh. se on niin arkipäivää kun lähtee lasten kanssa kauppaan,jompikunpi saa raivarin ja hyvällä tuurilla molemmat.
Silloin ei ole mitenkään hyvä olo ku ihmiset tuijottaa, ja heti ajattelevat ettei osata kasvattaa lasta kun huutaa potkii sylkee.. yms. toisaalta se on harmillista kun Autismi ei näy päälle.
Kun siitä seuraa tyrmistyneitä katseita yms. siihenkin on jo "tottunut" ja nykyään kyllä pytyn niille sanomaan jotka katsoo ja ihmettelee, että tilanne on nyt tämä. tai sitten annan sellaisen lapun missä on kerrottu mikä on homman nimi, ja mun tiedot kertaakaan kukaan ei ole soittanut kysyäksen sen kummallisempaa.

Vaikka päivät on välillä raskaita ja itkukin tulee illalla tulee uni helposti raskaan ja haastavan päivän jälkeen, niin en kyllä siitä huolimatta vaihtaisi saati haluaisi että kaikki olisi tavis lapsia.

Soifa ja Leevi on ihania ja omia persoonia Autismista huolimatta, he  ovat juuri sellaisia kun kuuluvat olla mikä tärkeintä rakastan heitä omina persoonina enkä sairauden vuoksi.

Syksy onkin ihan erillainen mihin on tottunut, koska netta aloittaa päiväkodin joka tarkoittaa sitä että saan omaa aika joka päivä sen 6 tuntia.
Joka on iso muutos sillä viimeiset seitsämän vuotta joku on allut aina kotona eikä pahemmin ole huilaus hetkiä ollut.
Toisaalta se on haikea ja alkuun varmaan ei osaa olla saati tehdä oikein mitään kunnei ketään ole jaloissa, mutta siihenkin tottuu varmasti nopeasti uskon niin.

Tällä kertaa tästä tulikin tälläinen tnteiden ilmaisu kertomus.

Hei kommentoikaa vaan jos haluatte, voitte kysyä tai jos tulee mieleen jotain mikä voisi helpoittaa arkea niin laittakaa ihmeessä. Mielellään otan vastaan kommentteja kunhan ne ovat fiksuja eikä typeriä.


-Riitta-