No niin ei olisi saanut sanoa että nyt on ollut hyvää aikaa..
Sitten olisi ollut pari päivää haasteellista, päiväkodista kun hakee niin menee suorinta tietä kentälle ja lähtee karkuun kun ottaa kiinni.
Kun saa kiinni niin jalat on makaroonia eikä suostu kävelemään hokee ei ei ei ja puree itseään, välillä koittaa lyödä päätä maahan.
syliin tulisi haluaisi että kannan, mutta en suostu kantamaan koska sitten pitäisi aina kantaa. se ei oikein onnistu kun pitää työntää rattaita, joten nyt taistellaan siitä että kumpi vie voiton. vielä ainakin minä olen pitänyt pääni ja leevi on suostunut kävelemään kun olen suostutellut tarpeeksi.
Jospa tällä kertaa ei tartte taistella ihan joka päivä kuukauden ajan kuten yleensä..
No onneksi ei sentään koko päivä ole kiukkuamista niin pienet taistelut ei tunnu niin kamalilta kuin hetkellisesti.
Illat on ollut suhteellisen rauhallisia ja nukkumaan menee hyivin ja syö hyvin kunhan maha toimii kunnolla, jos on maha kovalla niin sitte ei pahemmin syö kiukkuaa kun mahaan sattuu.
Pientä käy sääliksi kun huomaa että maha vaivaa valittaa kun sattuu, onneksi on apuja että alkaa toimimaan vaikka siihen menee muutama päivä kun helpottaa.
Tämmöistä tällä kertaa.
-Riita-
torstai 26. huhtikuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
erityisen ihana lapsi
Olen viiden lapsen äiti, nora (2/1998) janette (1/2000) sofia (12/2005) leevi (9/2007) ja netta (9/2010) kerron meidän elämästä. Joka on haastavaa kun on autistinen lapsi, kerron niin hyvät ja huonot asiat. toivon että joku saa kertomisista apua ja vinkkejä.
Mutta kerron ensin tarkemmin, eli Sofialla on nyt tänä vuonna tullut autimi diaknoosi ja monimuotoisetkehityshäiriöt (kehityshäiriö ollut jo vuodesta 2007) mutta lievänä on autismi. 2009 syksyllä leevillä todettiin monimuotoinen kehityshäiriö joka muuttui 2010 syksyllä Autismi diagnoosiksi joka muuttui 2011 lapsuusiän autismiksi (vaikea)ja kehitysvammaisuus, siinä oli sulattelemista ku ei tiennyt mikä juttu seon. Ensimmäinen vuosi meni tietoa hakiessa ja kuntoutuksissa, ja sopeutumisvalmennus kuntoutumis kurssilla. Vuosi meni hujauksessa ja tunteiden vuoristoradassa, mutta elämään on oppinut asian kanssa. Sitten Leevillä ei ole vaarantajua, aisti ali/yliherkkyyttä, karkailee.
Vaikka eka vuosi oli järkyttävä koska Leevi sai raivareita puri itseään, löi päätä lattiaan, seinään ym. sitten heitteli tavaroita. siinä sitten yritin saada rauhoittumaan ja piti kokeilla mikä auttaa milloinkin. Eikä ollut helppoa kun oli pieni vauvva myös hoidettavana, Leevi saattoi huutaa yhtä kyytiä vaikka kuinka kauan ja raivarit kesti 30-45min. siinä oli sitten kiva yrittää pitää poika paikallaan ettei loukkaa itseään/muita. Eikä se ollut helppoa ymmärtää mitä halusi tai tarkoitti kun ei puhetta tullut ja alkuun ei kommunikoinut muutakuin kiukkuamalla. Onneksi oppi kommunikoimaan kuvilla ja viitomilla vaikka aluksi niiden oppiminen oli työlästä.
Siirtymät on myös haasteellisia vaikka nykyään onkin helpompia mitä aluksi, ja aina pitää olla askeleen edellä koko ajan ja lukea jokaisesta eleestä, ilmeestä ja asennosta mitä tuleman pitää. Ja kesää kohdin valvotaan paremmin on nyt ruvennut nukkumaan kun on melatoniini käytössä vaikka herääkin 5.00-6.00.
Onneksi Leevi pääsi kuntoutuksellisistä syistä päiväkotiin ja sai ihanan avustajan joka on tehnyt mahtavaa työtä. Kyllä sen huomaa etä työtä on tehty tehokkaasti niin avustaja,terapeutit ja minä niin nykyään on asiat hieman paremmin mitä alussa. Ja ihania vinkkejä ja tietoa on saatu myös SOVA kurssilta ja yksilölliseltä.
24.4.2012
Nyt on mennyt todella kauan hyvin ei kyllä paranisi sanoa kun silloin yleensä alkaa huono kausi kun menee kehumaan. Tämä päivä on ollu mahtva päiväkotiin Leevi meni hienosti ja siellä on ollut hyvä päivä, illan sai menemään hyvin kun olimme uimahallissa niin silloin on pojalta totaallisesti mehut pois ja menee kiltisti nukkumaan. Mutta se on tosi kivaa kun leevi on ollut rauhallinen eikä ole isoja raivareita tullut niin mein pieni netta on ottanut mallia miten kuuluu toimia kun laitetaan vaatteita päälle.. se tarkoittaa että huudetaan kurkkusuorana ja hikisenä että vaatteet saa päälle ja kyllä noin pienellä on voimaa pistää vastaan ja vielä kun on ihana uhmaikä hänellä. onneksi on sen verran oppinut että varaa "ylimäärästä"
aikaa raivareihin niin kutakuinkin ehtii ajoissa joka paikkaan. mutta siinä sitä hieman kerrottuna meidän elämästä.
-Riitta-
Mutta kerron ensin tarkemmin, eli Sofialla on nyt tänä vuonna tullut autimi diaknoosi ja monimuotoisetkehityshäiriöt (kehityshäiriö ollut jo vuodesta 2007) mutta lievänä on autismi. 2009 syksyllä leevillä todettiin monimuotoinen kehityshäiriö joka muuttui 2010 syksyllä Autismi diagnoosiksi joka muuttui 2011 lapsuusiän autismiksi (vaikea)ja kehitysvammaisuus, siinä oli sulattelemista ku ei tiennyt mikä juttu seon. Ensimmäinen vuosi meni tietoa hakiessa ja kuntoutuksissa, ja sopeutumisvalmennus kuntoutumis kurssilla. Vuosi meni hujauksessa ja tunteiden vuoristoradassa, mutta elämään on oppinut asian kanssa. Sitten Leevillä ei ole vaarantajua, aisti ali/yliherkkyyttä, karkailee.
Vaikka eka vuosi oli järkyttävä koska Leevi sai raivareita puri itseään, löi päätä lattiaan, seinään ym. sitten heitteli tavaroita. siinä sitten yritin saada rauhoittumaan ja piti kokeilla mikä auttaa milloinkin. Eikä ollut helppoa kun oli pieni vauvva myös hoidettavana, Leevi saattoi huutaa yhtä kyytiä vaikka kuinka kauan ja raivarit kesti 30-45min. siinä oli sitten kiva yrittää pitää poika paikallaan ettei loukkaa itseään/muita. Eikä se ollut helppoa ymmärtää mitä halusi tai tarkoitti kun ei puhetta tullut ja alkuun ei kommunikoinut muutakuin kiukkuamalla. Onneksi oppi kommunikoimaan kuvilla ja viitomilla vaikka aluksi niiden oppiminen oli työlästä.
Siirtymät on myös haasteellisia vaikka nykyään onkin helpompia mitä aluksi, ja aina pitää olla askeleen edellä koko ajan ja lukea jokaisesta eleestä, ilmeestä ja asennosta mitä tuleman pitää. Ja kesää kohdin valvotaan paremmin on nyt ruvennut nukkumaan kun on melatoniini käytössä vaikka herääkin 5.00-6.00.
Onneksi Leevi pääsi kuntoutuksellisistä syistä päiväkotiin ja sai ihanan avustajan joka on tehnyt mahtavaa työtä. Kyllä sen huomaa etä työtä on tehty tehokkaasti niin avustaja,terapeutit ja minä niin nykyään on asiat hieman paremmin mitä alussa. Ja ihania vinkkejä ja tietoa on saatu myös SOVA kurssilta ja yksilölliseltä.
24.4.2012
Nyt on mennyt todella kauan hyvin ei kyllä paranisi sanoa kun silloin yleensä alkaa huono kausi kun menee kehumaan. Tämä päivä on ollu mahtva päiväkotiin Leevi meni hienosti ja siellä on ollut hyvä päivä, illan sai menemään hyvin kun olimme uimahallissa niin silloin on pojalta totaallisesti mehut pois ja menee kiltisti nukkumaan. Mutta se on tosi kivaa kun leevi on ollut rauhallinen eikä ole isoja raivareita tullut niin mein pieni netta on ottanut mallia miten kuuluu toimia kun laitetaan vaatteita päälle.. se tarkoittaa että huudetaan kurkkusuorana ja hikisenä että vaatteet saa päälle ja kyllä noin pienellä on voimaa pistää vastaan ja vielä kun on ihana uhmaikä hänellä. onneksi on sen verran oppinut että varaa "ylimäärästä"
aikaa raivareihin niin kutakuinkin ehtii ajoissa joka paikkaan. mutta siinä sitä hieman kerrottuna meidän elämästä.
-Riitta-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)