Voi että tajusin etten ole vähään aikaan kertonut kuulumisia, mutta huomasin että nyt on mennyt todella kauan aikaa.
No koitan kertoa lyhyesti parin vuoden kuulumiset, elikkä aloitetaan vuodesta 2017 se oli hurja vuosi.
Leevin kanssa oli hurja vuosi sai matsata joka päivä ja kiinnipitoja oli niin kotona kuin koulussa, toisten lyömistä itsensä puremista ja puri myös minua.
Lukuvuosi 2017-2018 oli sitten taas todella hyvä, koulussa meni hyvin ja Leevi otti kehityksessä harppauksia. Hän oppilukemaan mikä on todella hieno asia, olin jo varautunut ettei opi ikinä lukemaan.
Auto matkat oli hurjia piti pysähtyä ja silloinkin kiinnipito oli paikallaan, mutta varmasti osa johtui siitä että opiskelin itse. Kävin oppisopimuksella Lähihoitaja koulun se oli välillä aika rankkaa, kun päivisin kävi töissä parina iltana koulussa illalla kun kaikki rauhoittui pääsin tekemään tehtäviä.
Yö unet jäi vähäiseksi välillä tuntui miten siitä selviää, ja miten sen jaksaa arjen pyörityksen ja haastavat päivät. No kyllä sitä itku välillä tuli ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta se palaute mitä sai auttoi jaksamaan. Ja ne näytöt kun onnistui hyvin vaikka oli välillä aivan väsynyt, se auttoi jaksamaan ja käymään koulun loppuun.

Sofian kanssa oli myös todella haasteellinen vuosi hän sai myös raivareita ja jopa onnistui pamauttamaan päällään suoraan mua nenään, silloin pyöri tähdet silmissä. Koulussa oli hirveitä raivareita ja kiinni pitoja, välillä soittiva mulle etää pitää hakea pois aina se vain ei onnistunut.
Se kulutti myös voimia kun sai "pelätä" joka päivä milloin koulusta soitetaan, että pitää hakea vaikka on erityiskoulu ja tehty lappu että pitää ja saa ottaa kiinni.
Kerran jopa soiitivat kouluun poliisit ku eivät pärjänneet (itse  sanoin koska kuntoutusjaksolla sanottiin että voi soittaa) Sofia jopa sai kaupassa raivareita kun kävivät koulun kanssa jolloin lähti karkuun. Yrittäen heitellä tavaroita ja repii omia hiuksia huutaa niin paljon mitä ääntä lähtee.

Tilapäishoidossa oli myös molemmilla raivareita ja silloin minulle soitettiin mitä he tekevät ja voinko mennä hakemaan pois.
En mennyt koska heidän pitää pärjätä, vuosi 2017 oli todella tressaava vuosi, vanhin tyttö muutti myös tukiasuntolaan ajattelin että se helpottaa arkea ettei tarvitse huolehtia.

Mutta se oli väärä ajatus minun piti silti huolehtia, että siellä hommat toimii. Siivous, tiskaus koulun käynti, jääkaapin siisteys. Kerran kävin ja kämppä aivan sekaisin ja jääkaapissa pilaantunutta ruokaa, kerroin asiasta työn tekijöille.
Johon he sanoivat pitää vissiin alkaa katsomaan, tarvii pyytää siivoomaan kämppä. Vaikka hänelle pitää sanoa että siivoa, jos kysyy pitäiskö siivota niin ei sitä tee.
Joten ei se helpopttanut yhtään arkea, välillä koitin olla puuttumatta ja silloin kaikki meni huonosti.

Vaikka vuosi oli haastava niin kuolu käyty ja Lähihoitaja paperit saatu oli kyllä niin hyvä fiilis!
Ja iso kiitos kuuluu myös pikkuveljelle ja hänen vaimolle ja muutamalla ihanalle ystävälle jotka ovat auttaneet, tukeneet ja kannustaneet. Näin jälki käteen miettii miten he ovat olleet aivan suuri tuki ovat joutuneet kuntelemaan mun vuodatusta.
Paljon koettelemuksia ollut muutenkin elämässä välillä pitänyt miettiä mitä sitä haluaa, tai miten jatkaa elämää ja kenen kanssa. Paljon on karsinut kavereita pois koska he eivät ole olleet niitä joita haluan pitää lähellä, jopa muutama ystävä on saanut poistua koska sai huomata että he eivät olleet niitä oikeita ystäviä. Päätös oli vaikea mutta hyvä nyt on helpompi hengittää kun ei tarvi pelätä sanomisia, kun tietää ettei asiat leviä. Samalla kuin muutama vanha on lähtenyt niin on saanut uusia aivam ihania ihmisä lähelle.
Sitten vuosi 2018 alku vuosi ollut tosi rankka henkisesti on koiteltu lujasti, semmoisia asioita on tapahtunut etten olisi ikinä uskonut, mutta en halua kertoa koska kyse on sen verran arkaluontoinen.

Enkä halua senkään takia koska se henkilö ei halua asiaa julkisuuteen. Siitäkin selvitty pikku hiljaa vaikka sen jälkeen on on saanut paljon kokea omaa kestävyyttä, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Selvitty ollaan vaikka ääri rajoilla välillä menty, kuin nukkuminen on ollut todella vähäistä noin 3-5 tuntia yössä. Onneksi välillä saanut nukkua pidempäänkin mutta se ei vielä riitä vielä pitäisi saada nukuttua kaikki univelat pois.

Jotain hyvääkin on näkyvissä yksi unelma vaikuttaa toteutuvan vielä tänä vuonna, ja on saanut huoma miten läheiseksi muuta ihminen on tullut.

Perheen lisäysätkin on tullut meille on tullut vauva Rockysta tuli isä ja mä otin yhden pennun.

Tälläinen pallero muutti meille hänen nimensä on Rambo, joka on aivan ihana tapaus kiltti ja hyvin oppivainen.

Leevin yksi lempi puuha kesällä, hän tykkää kovasti kalastuksesta silloin pysyy paikallaan ja lataa akkuja. 
Kesä on mennyt ihan hyvin, mutta nyt kun syksy lähestyy huomaa jo miten haastavuus alkaa.
Molemmat niin sofia kuin Leevi ovat nyt tänä syksynä haasteellisia, vielä lisää haastetta tuo ihana murrosikä joka molemmilla on. Kumpaakin ihmetyttää kehon muutokset ja kun ei pysty eikä osaa kysyä ja sanoa. Niin silloin raivari iskee ja kiinnipito on pakko ottaa, rankka syksy tiedossa pitää toivoa että päästäisiin yksilölliselle kuntoutus jaksolle.

Sitä saa olla tyytyväinen että on konstit miten saa pidettyä leevistä ja sofiasta kiinni kun on pakko pitää kiinni, satuttamatta kuitenkaan heitä vaikka sen jälkeen on hiki ja kädet maitohapoilla niin se miten he näyttävät sen että heillä hyvä olla. Kiinni pidon jälkeen tietää tehneensä juuri oikein, kun on lähellä ja he saavat sen turvan ja rakkauden siitä huolimatta vaikka raivoavat.

Moni on sanonut että kyllä se helpottaa kun täyttää 20, mutta mä en sitä allekirjoita ainakaan vanhimman kohdalla.

Nyt vaan odotetaan miten kauan haastava vaihe kestää, jospa nyt menis ohi nopeasti eikä kestäis jouluun asti..

Jospa tasoittuu kun koulut alkaa ja tooivottavasti olisi samat avustajat mitä viime syksynä niin hommat hoituu.

Nyt riittää tältä erään, palataan.

Tajusin etten ole kertonut kuulumisia pitkään aikaan, ja huomasin että aikaa on kulunut parivuotta..
Nyt kerron hiukat tiivistettynä mitä meille on tapahtunut parin vuoden aikana.

Paljon on tapahtunut, meillä on ollut aika rankka tämä pari vuotta mitä on kulunut.
Meille on tapahtunut riipaisevia ja koettelevia asioita, joka on koetellut meidä perhettä muutta niistä on selvitty ja parisuhde on tullut lujemmaksi.
Sen verran voin kertoa että sellaisia asioita on tapahtunut mitä en toivo ikinä kenenkään kokevan, pikku hiljaa siitä selvittiin ja asiat helpottuvat. Ja elämä hymyilee taas lapset ovat kasvaneet kovasti ja meidän perhe on kasvanut ihanalla karvaisella lapsella =)

Tässä on meidän ROCKY  joka on kuulunut meidän elämään vuoden verran, hän on nyt iältään 1,4v joka on aivan ihana ja lapsirakas poika.

Meidän erityinen on nyt käynyt jo koulua pari vuotta ja se on mennyt hyvin, ja paljon on oppinut uutta. Ollaan saatu kommunikoinnin tueksi josta on ollut suuri apu myös raivareihin kun tulee ymmärretyksi.


Toinen erityinen on nyt päässyt vihdoin oikeaan kouluun jossa saa tarvittavan tuen ja avun.
Tutkimuksia tehty ja diagnoosi on muuttunut määrittämättömäksi käytöshäiriöksi, määrittämättömäksi kehitysviiveeksi.

Kolmannella erityisellä tällä hetkellä diagnoosina ADD, ahdistuneisuushäiriö, mutta ilmeisesti se muuttuu kun testejä tehty ja nyt odotellaan että pääsee lisätutkimuksiin.


Itse olen nyt parasta aikaa oppisopimukoulutuksessa ja minusta tulee lähihoitaja, sen takia myös on jäänyt kuulumiset tänne kertoa. Koulu pitäisi olla loppu ja minun valmis helmikuussa.

Tässä on parivuotta ollut raivari voittoista, kun on lääkitykset ollut hakusessa mutta nyt ollaan saatu lääkitykset paremmiksi ja helpottaa arkea.

Paljon on tullut mietittyä tulevaa, ja nyt vanhin erityinen on kokeilemassa omia siipiään ja asuu nyt omassa asunnossa mutta tukea tarvitsee. Tällä hetkellä minä autan ja tuen mutta kun saadaan testit tehtyä niin jospa sitten saisi muualtakin apua ja tukea siihen.

Hyvin hänellä on lähtenyt menemään ja opeteltu elämään "omillaan" ja tulla toimeen itsenäisesti, haroitellaan ruuan laittoa itsenäisesti (joka sujuu jo hyvin) yms.

Kun vielä saadaan rahan käyttö sujumaan ja ymmärtämään että tietyllä summalla pitää tulla toimeen.
Sitä on miettinyt miten sitä helpottuu kun muuttavat pois, mutta siinä on oma työ että saa kaikki jutut luonistamaan ja sujumaan. Aluksi siinä on kovatyö että saa kaikki hommat kuntoon ja vielä on edessä miten heräminen onnistuu kun koulut alkavat, niin että ehtii syömään aamupalan ja lähtemään ajoissa niin että ehtii linja-autolla kouluun.

Sitä on saanut muistuttaa että tarvii syödä ruokaa joka päivä ja riittävä nesteen juominen, se on ollut aika hankalaa sitten muistaa kun tulee pää kipeäksi ja huono olo että piti juoda.
Siihenkin sain hyvän keinon kun sanoin että laittaa vettä pulloon mikä pitää olla juotuna tiettyyn aikaan mennessä.

Se on helpottanut ja lääkkeet laitettu dosettiin että muistaa ottaa lääkkeensä joka päivä.


Nyt on onneksi kesäloma ja saadaan olla rennommin ja kerätä voimia syksyyn, koitan nyt kesän aikana kertoa kuulumisia ja kun lähdetään reissuun niin tulen kertomaan ja laittamaan kuvia myös tänne niin näette mitä olemme tehneet ja miten reissu mennyt.

Tässä muutama kuva meidän touhuista.



tässä oli tällä kertaa kuulumiset mukavaa kesää teille =)  


-Riitta-

Nyt on vierähtänyt aikaa tosi paljon, meillä on kuntoutus jakso takana päin ja uutta jaksoa odotetaan.
Ja koulu alkanut itse jännitin  tosi paljon että miten Leevin koulu lähtee käyntiin, mutta se alkoi todella hienosti =) kiukkuja ei pahemmin ole ollut ja taitoja tullut lisää.

                                              REIPAS KOULULAINEN  EKA KOULUPÄIVÄ

                Näin meillä automatkat menee Robinin tahdissa ja välillä Yön tahdissa =)



Kovasti on kehitystä tapahtunut, taitoja tullut lisää ja puhettakin  tulee jonkin verran jopa lauseita tulee ja malttia on tullut lisää.

Kovasti ollaan ulkoiltu ja retkeilty kun on ollut ihana kesä ja alku syksy.

                                Ensin hiukan tutkitaan mitä  löytyy metsästä...

                                       Puolukoita löytyi niintä jopa  maistettiin..

                                             Sieniäkin löytyi mutta niitä vain katseltiin..

                                          Sitten leikittiin...

                                            Välillä syötiin makkaraa ja viinirypäleitä   =)

                                           Sitten jaksoi vielä touhuta ja leikkiä..

Oli ihana päivä ulkoilla lapset tykkäs  touhuta ja tutkia kyllä energia lähti hyvin.

Kovasti jaksaa touhuta ja opetella uusia taitoja, voi sitä onnelista ilmettä kun oppii uutta ja tulee ymmärretyksi.

Kovin tyytyväinen olen kolun alkuun Leevi on hienosti jaksanut olla koulussa ja tehtäviäkin jaksaa tehdä, iltaisin tulee hyvin uni kun on päivisin ollut kovasti oppimista. Muutaman kerran on koulussa tullut kiukku mutta niistä selvitty ja yleensä silloin ollut rankka päivä (terapian täytteinen) niin väsymys aiheuttanut  kiukun. Ja sitten tietenkin pitää kokeilla että saako tahtonsa periksi koulussa.

Osaa hän olla oikein sydänten sulattaja kovasti lähettelee kolussa avustajille lentosuukkoja ja kehuu niitä.  Kyllä se osaa käsitellä naisia =)

Nyt vaan koitetaan opettaa uusia juttuja koska on vastaan ottavainen ja oppii uusia juttuja, oli jopa ilmoittanut tänään koulussa kun oli kakka hätä ja mennyt vessaan kakalle.  Kyllä olin todella ylpeä että otti itse eka askeleen ilmoittaen että on hätä!!

Yleensää tekee vaippaan aiansa, joten suuri askel edistyksessä saa nähdä toistuuko uudestaan että huomasiko että oli kiva juttu kun itse meni vessaan.

Tähän on hyvä lopettaa..


-Riitta-

Sitten olisi kouluun tutustumiset käyty, ne meni todella hyvin paremmin mitä odotin Leevi tykkäs kovasti olla koulussa.

Taitoja on tullut taas lisää, on ihana huomata miten leevi ottaa tietyt ihmiset tärkeiksi <3

kaikkein tärkeimmät Leeville on mun pari hyvää ystävää joista puhelee ja yksi on ylitse muiden kovasti haluaisi hänet aina mukaan kun mennäänn tallille tai johonkin puistoon. =)


Tietenki mun vanhemmat on lähellä sydäntä kun näkee niitä usein ja pyytää että mennään niille laittaa heidän kuvat päiväjärjestykseen.

tuossa muutama reissu kuva, oltiin pääsiäisenä hieman reissussa oli tosi ihana reissu kaikki tykkäs matka men todella hyvin lapset lauleskeli autossa välillä pysähdyttiin jalottelemaan.


nyt odotellaan kesää ja lomareissua suunnitellaan tarkoitus olisi lähteä johonkin pienelle reissulle.

On hienoa huomata miten Leevi on kasvanu isoksi pojaksi pienessä ajassa kohta se lähtee jo kouluun, voi ei se on jo ihan kohta.

Itelle se on varmaan kovempi paikka kun Leevi aloittaa koulun, on se vaan niin että kun on ainut poika niin kyllä ne tunteet on tosi vahvat kun sitä pitää niin äitin pienenä poikana.

Olen kyllä niin onnelinen että mulla on viisi ihanaa lasta jokainen on aivan yhtä ihania.

Kyllä on mukava touhuta niin isojen ja pienten kanssa ja tallettaa kuvilla  kaikki ihanat hetket.





-Riitta-

Pikku hiljaa alkaa asiat sujumaan, vielä olisi kouluasia selvitettävänä että mihin kouluun sofia nyt menee tai pikemminkin että saako vai onko siellä luokassa avustajaa.


Leevi rakastaa ratsastamisesta ja on aivan innoissaa kun pääsee ratsastusterapiaan.

Netta pääsi myös kokeilemaan ratsastusta, nettakin tykkäs kovasti leevi on todella paljon tullut taitavaemmaksi ratsastuksen suhteen.  Uskaltaa olla yksin ja pärjää hiukan "yksin" niin että talutetaan, ei tarvitse enään pitää kiinni kun ratsastaa.

Olen itsekkin alkanut käymään ratsastamassa, se on kyllä niin kivaa ja  saa samalla oma aikaa samalla pystyy ylittämään itsensä kun uskaltaa tehdä sellaisia juttuja mitä ei uskoisi ikinä pystyvänsä tekemään.


Leevi on ollut koulussa tutustumassa ja se meni todella hienosti, kovasti itse jännitin sitä että mitä siitäkin tulee mutta turhaan jännitin.

Syksyllä sitten aloittaa koulun ja taksilla menee sinne, toivottavasti se alkaa menemään hyvin  eikä taksisa tule ongelmia.


Jospa pikku hiljaa  asiat alkaa sujumaan ja taitoja tulee lisää Leeville, kovin on kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.



Puhetta ja lauseita tulee hiukan selkeemmäksi puhe on mennyt joka helpottaa arkea ainakin hiukan, kyllä niitä huonoja päiviä silti on ja tulee varmasti olemaan.

Se jää nähtäväksi että helpottuuko kiukut kun ikää tulee lisää vai miten käy.


Mutta nyt alan valmistelemaan leevin ratsastusterapiaa varten, moikka kaikille.




-Riitta-

Nyt on sitten kommunikointi kansio, ollut hetken käytössä alkuun tuntui vaikealta mutta nyt jo pikku hiljaa alan itse oppimaan sen käyttöä.
Leevi ehkä paremin on oppinut =) se onkin tarkoitus, kevät on lähtenyt käyntiin ja sen huomaa haastetta ollut aikapaljon. Pikku hiljaa alkaa helpottamaan, ensi viikolla leevi meneekin kouluun tutustumaan mua jännittää tosi paljon miten se menee.  Leevi menee viitenä päivänä tutustumaan kouluun, saa nähdä miten menee kovasti on puhellut jo koulusta.


Kovasti on tullut uusia taitoja lisää ja puhettä pikku hiljaa myös tulee enemmän, ja ymmärretään paremmin mitä tarkoittaa.

Se on hienoa että Leevi on itse kiinnostunut kommunikointi kansiosta ja että hänellä on halua yrittää sen kanssa kommuni koida, voi sitä riemua kun huomaa että tulee ymmärretyksi kun sen kanssa saadaan lause aikaiseksi.  =)


Tällä hetkellä on pieni pelko tulevasta...  tunteet on niin "sekaisin" kun ei tiedä mitä on tulossa vai onko mitään tulossa, voi että kun asiat selkeytyisi nopeasti niin helpottaisi.

Tietämättömyys on niin kamalaa, kun pelkää ja epäilee asioita eikä vastauksia saa pitää vaan seurata odottaa ja katsoa mihin kaikki on menossa.

Syksyä jännitän  myös sofia osalta koska hänellä tulee koulu vaihtumaan, sitä pitää miettiä paljon että mikä olisi oikea koulu hänelle.

Enään ei ole kauan kun on taas kesä ja lapsilla loma, kovin on jokin lomareissu suunnitteilla muttei vielä tiedetä mikä.

Hiukan myös riippuu siitä mihin vanhin lapsista pääsee kesätöihin, kun se selviää niin voidaan suunnitella paremmin reissua ja tietenkin miehen kesäloma aika myös vaikuttaa..



Itsellä on pieni unelma päästä elokuussa pienelle lomalle/koulutukseen,  sitä suunnitellessa ja jos sinne pääsen niin on kyllä luksusta kun pääsee ihan yksin...  Se on elämän pieniä asioita josta nautin, oma aika on tärkeä niin jaksaa paremmin pyörittää arkea..



No jospa asiat selkeytyy tässä ja saataisiin sofialle oikea koulu paikka.




-Riitta-

Päätöksien tekemistä

Sitä olisi kuntoutus jakso takana viikko oli raskas, mutta antoisa viikon aika on tullut mietittyä miten saofia koulun käynti ensi vuonna mahtaa sujua ja missä koulussa.

Sofialla on tällä hetkellä haastavaa aikaa ja käytös muuttunut, on nykyään helpposti suuttuva ja kun suuttuu niin tavarat lentää puree, sylkee, haistattelee.

On käynyt kerhoa jasielllä on sujunut hyvin ja pärjännyt yksin ilman mun apua, mutta nyt sitten oli suuttunut ja alkanut heittelemään tavaroiota ja oli ohjaajille haistatellut. =(

Ei mitenkään kivaa, ja nyt pitää alkaa miettimään kolun käyntiä että mikä olisi paras ratkaisu sofian kannalta mihin kouluun menee syksyllä.

Mies on sitä mieltä että lähi kouluun vaan, mutta itseä hirvittää ajatus sillä jos saa raivarin niin saatttaa lähteä koulusta pois ja tulla kotiin.

Jos on kiukku päällä niin ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu eikä katso edes autoja kun ylittää tien, sekin huolettaa kun jos ei ole luokassa tarpeeksi avustajia niin miten sitten pärjää koska kuitenkin tarvitsee avustamista.

Ja onko osaavaa henkilökuntaa jotka osaa käsitellä erityislasta oikein, sillä tällä hetkellä on sellaisessa koulussa jossa ei oikein osata käsitellä ja ollaan liian lepsuja joten oppiminen on hankalaa koska ei vaadita tarpeeksi.

Olen kyllä sanonut että saa antaa enemmän läksyä, mutta ei ole saanut joten oppiminen on "pysähtynyt"
eikä ole uutta oppimista tullut.

Välillä on niin turhauttavaa kun yrittää että vaadittaisi enemmän ja oltaisiin tiukempia mutta tuntuu että on puhunut seinille, ei vaan tule läksyä enempää.

Nyt pitää punnita tarkasti mikä olisi ooikea ratkaisu kolun suhteen ja että osaisi tehdä oikeat päätökset.


No jospa saisi asiat järjestykseen ja oikea koulu löytyy.


-Riitta-